Tiibet - värikkäitä asuja, Tiibetin buddhalaisuutta, luostareita ja Kiinan armeijan tehovalvontaa

En ole koskaan joutunut lentokentällä yhtä tarkkaan syyniin kuin suunnatessamme Chengusta Lhasaan. Tiibetin lupaa tutkittiin tarkkaan sekä lähtöselvityksessä, turvatarkastukseen mennessä että turvatarkastuksessa. Ensimmäistä kertaa näin myös otettavan huumenäytteitä matkustajien tavaroista turvatarkastusjonossa. Onneksi meillä oli lupa kunnossa ja näytteetkin olivat negatiivisia.

Tiibetissä suuntasimme ensiksi pääkaupunki Lhasaan. Koska Tiibetissä ulkomaalaiset eivät saa liikkua Lhasan ulkopuolella ilman paikallista opasta, oli oppaamme meitä vastassa jo lentokentällä. Ensivaikutelma Lhasasta oli uskomaton – paikallisia värikkäinen asuineen, värikkäät temppelit, vuoret kaupungin ympärillä ja tietenkin Kiinan armeija ja poliisi aseineen.

Ensimmäisen päivän Lhasassa käytimme totutellaksemme korkeuteen, 3650 metriin. Hotelimme sijaitsi Barkor streetillä, mikä on Lhasan vanhin katu ja se kiertää Jokhangin Temppelin. Rukoilijat kulkevat tätä katua jatkuvana virtana rukouspyörineen (käteen mahtuva esine, jota pyöritellään) ja temppeliä kiertäen. Katu edustaa perinteistä Tiibetiä ja se on myös paikallinen ostosalue. Vaeltelimme hitaasti tällä alueella ihmetellen tätä toista maailma Kiinan sisällä.

Toisena päivänä tutustuimme Lhasan kuuluisimpiin nähtävyyksiin Jokhangin Temppeliin, Potala Palaceen ja Sera Luostariin. Jokhangin Temppeliä pidetään Tiibetin pyhimpänä buddhalaisena rakennuksena. Potala Palace oli aikoinaan maailman suurin rakennus ja kyllä se edelleen jaksaa hämmästyttää koollaan, palatsi hallitsee Lhasan kaupunkikuvaa. Sera Monasteryssa katselimme kuinka munkit koettivat parhaan taitonsa mukaan auttaa jalkansa loukannutta koiraa.

Lhasasta matkasimme Gyantsen kautta Shigatseen. Matkalla ihastelimme Yamdrok Yumtsoa, yhtä kolmesta isoimmasta, pyhästä Tiibetin järvestä. Järven vesi oli uskomattoman sinistä. Tämä yhdistettynä vuoriin, lumeen vuorten huipulla, aurinkoon ja siniseen taivaaseen oli todella kaunista katsottavaa. Gyantsessa vierailimme Pelkhorin Luostarissa.

Shigatsessa jouduimme muutaman tunnin ajan odottelemaan lupiamme Mt Everestille, odotellessa vierailimme Tashilumpo Luostarissa. Tuntuu, että tässä vaiheessa tipuin kärryiltä laskuissamme luostareiden määrästä. Toki luostareihin päästyämme ne veivät värikkyydellään ja kauneudellaan aina mukanaan. Oli myös mukava seurata munkkeja rukoilemassa ja päivän askareissaan.

Luvat saatuamme suuntasimme kohti Mt Everestiä. Mt Everestistä voit lukea lisää seuraavasta blogistamme. Mt. Everestin perusleirin lisäksi vierailimme korkeuksissa tietenkin myös luostarissa. Mt. Everestin Base Campin läheisyydessä sijaitsee maailman korkeimmalla sijaitseva Rongbukin Luostari. Luostari sijaitsee 4980 metrin korkeudessa ja on siitä harvinainen, että siellä asuu nykyään myös nunnia.

Vietimme vuorilla kaksi päivää, jonka jälkeen suuntasimme Shigatsen kautta takaisin Lhasaan. Automatkamme takaisin kesti kaiken kaikkiaan kaksi päivää.

Sokeiden hieronta on suosittua Kiinassa. Päätimme palkita itsemme Mt. Everestin ja kuoppaisten teiden jälkeen kiinalaisella hieronnalla. Kyllä teki hyvää, vihdoinkin kroppa alkoi unohtaa kymmenet viime päivinä pomppivassa autossa vietetyt tunnit!

Lhasaa kuvastaa hyvin luostarit, jatkuvat ihmismassat rukoilemassa luostareiden ympärillä sekä värikkyys vaatteissa ja rakennuksissa. Kaupungilla on myös toinen puoli - Kiinan armeija ja poliisi on Lhasassa kaikkialla. He partioivat isoina ryhminä kaduilla, joka kadun kulmassa on vartiointipiste ja heitä löytää jopa talojen katoilta videokameroineen. Toki varustuksiin kuuluu myös massiiviset aseet.

Yritimme saada heistä kunnon kuvia, mutta tietenkin kuvat käskettiin poistamaan. Montaa kertaa emme viitsineet yrittää, koska pian olisi voinut käydä niin, että kamerastamme olisi tuhottu kaikki reissukuvat.

Tiibet on ollut Kiinan vallassa jo 60 vuotta. Kiinalaisten perspektiivistä katsottuna he ovat tehneet siellä paljon hyvää – rakentaneet teitä ja rakennuksia, perustaneet hallinnon ja kaikin puolin ”nykyaikaistaneet” Tiibetiä. Tiibetin kulttuuri, uskonto ja tavat ovat kuitenkin todella ainutlaatuisia. 

Tiibetiläiset ovat aliedustettuina omassa maassaan, joten on odotettavissa, että pikkuhiljaa tämä ainutlaatuinen kulttuuri alkaa kadota. Opin tiibetiläiseltä oppaaltamme viikon aikana paljon tiibetiläisistä, heidän tavoista, uskonnosta, kulttuurista ja ajatuksista Kiinan vallasta. En tee poliittisia kannanottoja, enkä tässäkään viitsi monien turistien ja ulkomaalaisten tavoin julistaa Free Tiibetiä, mutta toki olisi suotavaa Tiibetin ja tiibetiläisyyden säilymisen kannalta, etteivät he jäisi kovin pieneksi vähemmistöksi omassa maassaan.