Mexico Citystä lensimme Cancuniin. Cancunin lentokentältä jatkoimme matkaa samoin tein eteenpäin, emme halunneet mennään Cancuniin pahimpaan Spring Break aikaan. Meillä ei tietenkään ole mitään humalaisia amerikkalaisia teinejä vastaan, mutta emme kokeneet sen olevan meidän juttu... Vaan enpä tiedä oliko kohteemme Playa del Carmen sen parempi paikka.
Päätimme mennä Playa del Carmeniin, koska sieltä pääsee kätevästi useille maya-rauioille, joissa halusimme vierailla. Astuttuamme ulos bussista Playa del Carmenissa oli shokki melkoinen. Porukka kulkee kaduilla uikkarit päällä, katukojuissa myydään perinteisiä turistipaitoja tyhmillä teksteillä ja kuulimme puhuttavan suomea. Suomen kielessä ei ole mitään vikaa, mutta kuulimme sitä vasta kolmannen tai neljännen kerran yhdeksän kuukauden aikana. Eikä suomen kielen kuuleminen jäänyt yhten kertaan. Tuntui, että suomalaisia oli kaikkialla. Rantakatu oli täynnä kalliita turistiravintoloita, "ota kuva leijonan kanssa"tyrkkyjä ja turistirihkamakauppoja. Kaikki edellä mainitut tekijät riittivät kertomaan meille ennakko-odotuksemme olleen oikeassa - Playa del Carmen on pahimman luokan turistirysä, ryhmämatkakohde, ja ei meille sopiva paikka. Päätimme kuitenkin olla sitkeitä ja jäädä kaupunkiin. Alkushokin jälkeen tilanne onneksi hieman tasottui, rannalla menimme aina rauhallisemmalle alueelle kauas Hola Amigo-myyjistä ja välttelimme alueen suosituinta turistirantakatua. Oli kyllä ihana maata pitkästä aikaa auringossa, nauttia hyvistä kirjoista, pilvettömästä taivaasta ja sinistäkin sinisemmästä Karibian merestä.
Rannalla makaamisen lisäsi vierailimme kolmella maya-rauniolla Chichen Itzalla, Cobassa ja Tulumissa. Chichen Itza vakuutti ehdottomasti koollaan mutta myös turistien keskuudessa vähemmän suosittu Coba oli ehdottomasti vierailemisen arvoinen. Coban rauniot sijaitsevat sademetsän keskellä, mikä tekee mielestäni paikasta erityisen. Coba on näistä raunioista myös ainoa, jossa saa kiivetä raunioiden päälle. Tulumin rauniot sijaitsevat upealla paikalla meren äärellä, mutta se on melkoinen turistieidan ruohikonkastelijoineen ja istutuksineen.
Rannan ja raunioiden lisäksi Playa del Carmenin ohjelmaamme kuului jo perinteeksi muodostunut lääkärissä käynti. Paikan turistilääkäri oli varsin mielenkiintoinen tapaus. En kyennyt ymmärtämään tämän "meillä puhutaan englantia"lääkärin puhetta. Lisäksi hänen veloittamansa summat olivat todella isoja, tietenkin pyöreitä tasasummia. Loppujen lopuksi jäimme miettimään, että olikohan hän edes lääkäri... Kovasti hän olisi halunnut määrätä meille "tämä lääke tappaa kaikki madot, loiset ja ameebat"ihmelääkkeitä molemmille, vaikka veljelläni ei edes ollut mitään oireita. Syykin selvisi - lääkkeiden määräämisestä kyseinen tohtori veloittaa kaiken päälle erikseen.
Jaksoimme maata Playa del Carmenin rannoilla toista viikkoa. Ihon värin muistuttaessa meksikolaisen papukastikken väriä oli aika lentää Yhdysvaltoihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti