Shigatsesta suuntasimme kohta Mt. Everestiä. Tiet Mt. Everestille ovat todella heikossa kunnossa. Sadan kilometrin matka kiemuraisilla ja kuoppaisille teillä vei melkein viisi tuntia! Pomppiminen autossa kuoppien tahdissa tuntui koko kropasssa useiden päivien ajan. Matkan varrella oli laskujemme mukaan seitsemän eri tarkastuspistettä, joissa tarkistettiin passimme, Tiibetin lupamme ja lupamme mennä Mt Everestille.
Maisemat automatkan aikana olivat silmiä hiveleviä, vuoria vuorten perään, kaunis sininen taivas muutamine pilvineen, tiibetiläisiä kyliä, eläimiä, vihreyttä. Välillä olisi tehnyt mieli nukkua, mutta ei tällaisten maisemien keskellä malttanut ummistaa silmiään. Näimme myös Mt. Everestin lisäksi muita yli 8000 metriä korkeita vuoria (Makalu, Lhotse jne, jotka sijaitsevat Mt Everestin vieressä).
Pysähtyessämme tauoille saimme usein seuraa vuoristolapsista. Onneksi olimme ostaneet Shigatsesta ison pussin karkkia, rahaa emme viitsineet näille ammattimaisille kerjäläisille antaa, mutta karkkikin riitti ilostuttamaan heitä.
Reilun kummenen autossa vietetyn tunnin jälkeen saavuimme guesthouseen, jossa viettäisimme seuraavan yön. Guesthouse oli kaikin puolin mielenkiintoinen, siellä ei ollut minkäänlaista lämmitystä ja lakanat sängyssä olivat liasta mustana. Ei muuta kuin ulkovaatteet päällä rohkeasti peiton alle!
Muutaman sängyssä palellun tunnin jälkeen oli aikana nousta ylös ja lähteä vaeltamaan kohti Mt. Everestin perusleiriä. Vaelsimme pimeässä otsalamppujen valossa. Välillä matka taittui todella hitaasti, sillä irlantilainen matkakaverimme kärsi vuoristotaudista, hänellä oli hengitysvaikeuksia ja hän oli oksentanut koko yön, mutta halusi silti ehdottomasti mukaamme. Hitaasti kävely sopi myös meille, hengästyimme todella helposti ja kärsimme välillä kovasta päänsärystä liittyen yli 5000 metrin korkeuteen.
Vuorella oli todella kylmä. Kerrospukeutumisesta huolimatta kylmyys pureutui luihin ja ytimiin. Saavuimme perusleirin ennen auringonnousua. Päivän valostuessa kylmyys paheni ja välillä tuli mietittyä koko touhun mielekkyyttä. Varsinkin kun oppaamme mukaan aiemmin kesällä amerikkalainen kiipeilijä oli jättänyt Mt Everestin rinteelle Tiibetin lipun, minkä johdosta turistit eivät pääse juurikaan perusleirin passintarkastusta pidemmälle. Siellä ei itse Mt Everestin lisäksi ole juurikaan muuta nähtävää kuin iso kasa tiibetiläisiä rukouslippuja ja vielä isompi kasa roskia.
Aamumme perusleirillä on sumuinen ja pilvinen. On harvinaista herkkua päästä ihastelemaan itse vuorta, koska usein pilvet peittävät näkyvyyden. Onneksi pilviin tuli pieni rako, josta pystyimme näkemään Mt. Everestin edellistä päivää lähempää. Tämän jälkeen oli aika vaeltaa takaisin alas telttakylään.
Mt. Everestin perusleirillä käynti on ainutlaatuinen kokemus. Toisaalta on harmi, että perusleiri oli pääosin suljettu tämän amerikkalaisen kiipeilijän toimien seurauksena. Toisaalta olimme onnekkaista, välillä Mt Everest on ollut kokonaan suljettu ja silloin kukaan ei ole päässyt ensimmäistä tarkastuspistettä pidemmälle eli satoja kilometrejä siitä, mihin me pääsimme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti