Mongolia – teetä, sympatiaa ja katujen tallausta

Trans-Siperian junamatkamme jatkui Irkutskista Mongoliaan, Ulan-Batoriin. Junamatka kesti arviolta vajaa 40 tuntia ja oli kaiken kaikkiaaan erittäin mielenkiintoinen. Hyttikavereinamme oli tällä kertaa alkumatkan ajan venäläinen mukava pariskunta, mutta he poistuivat jo Venäjän puolella kyydistä ja loppumatkan saimme matkustaa kahdestaan.  

Mielenkiintoinen matkasta tuli saavuttuamme Venäjän rajalle. Vietimme keskellä ei-mitään 8-10 tuntia tulikuumassa junassa ja ulkoilmasssa. Itse passien tarkastukseen, huumekoiratarkastukseen ja hyttien perinpohjaiseen tutkimiseen meni vain noin tunti, pari, muu aika oli odottamista, jonka tarkoitus ei meille vieläkään ole selvinnyt. Välillä meinasi iskeä epäusko matkan matkumiseen, mutta vihdoin ja viimein pääsimme Mongolian puolen rajamuodollisuuksien pariin parin tunnin ajaksi. Kaiken tämän jälkeen junan wc ja pullosuihku oli luksusta - sen jälkeen oli hyvä mennä nukkumaan.

Aamulla oli mahtavaa herätä kun ulos katsoessa näkyi paljon vihreää laidunta, hevosia ja valkoisia jurttia. Olimme Mongoliassa!

Vietimme viikon verran Mongolian pääkaupungissa Ulan-Batorissa. Viikko oli ihanaa,  rentoa chillailua ja teen juontia. Asuimme ensimmäistä kertaa dormissa (usean henkilön yhteinen huone) ja tämä oli kyllä yksi Mongolian kohokohdista. Asuinkaverinamme oli mm. 68-vuotias minnesotalainen pappa, jonka kanssa joimme päivät pitkät teetä keittiön pöydän ääressä ja rupattelimme niitä näitä. Hän on matkustanut puoli vuotta joka vuosi useamman kymmenen vuoden ajan, joten reissukokemuksia riitti jaettavaksi. Myös vuokraemäntämme oli loistava - mainittuani, etten löydä tarvitsemaani lääkettä paikallisista apteekeista, tulee hän keskellä yötä takaisin ja tuo lääkäriystävänsä vinkkejä vastaavista lääkkeistä. Kyllä tuntemattomattomat ihmiset voivat joskus olla uskomattoman hyväsydämisiä!

Teen juonnin ohella kävelimme Ulan-Batorissa todella paljon tutustuen kaupunkiin. Kävimme yhdellä Aasian isoimmista BlackMarketeista, kävimme katsomassa dinosaurusten fossiileja ja maalle tyypillisiä kasveja ja eläimiä Museum of Natural Historyssä, vierailimme Ghandan Khiid luostarissa sekä kävimme ihailemassa koko kaupungin kattavaa näkymää Zaisan Memorial kukkulan päältä. Lisäksi kävimme kuuntelemassa mongolialaista kurkkulaulantaa paikallisen luostarin pihalla, samalla saimme ihailla maalle tyypillisiä lauluja, tansseja ja heimotansseja. Toki viikkoon mahtui myös 3D-elokuvaesitys eli kaikkea Mongoliastakin löytyy, vaikka maassa onkin vain yksi tavaratalo.

Monet Mongolian matkustajat suuntaavat luonnonpuisto- tai Gobin autiomaaretkille. Tutustuimme tarjontaan, mutta koska omatoimiretkiä alueille ei voi tehdä ja vierastamme hieman turistiretkiä, päätimme jättää ne tällä kertaa väliin. Ehkä vielä joku päivä ratsastamme luonnonpuistojen ja autiomaiden halki..

Läksiäisiksi tarjosimme hostellissa mansikka-kermakakkua - tietenkin teen kera. Minnesotalainen ystävämme kehui meitä parhaiksi huonekavereikseen ikinä. Kai sitä on uskominen, koska olemme jo saaneet häneltä pitkiä kirjeitä kuulumisista ja elämästä lähtömme jälkeen :)

Ulan-Batorista hyppäsimme Trans-Siperian junamatkamme viimeiseen osuuteen - suuntasimme Kiinaan ja Pekingiin. Saimme koko junaseikkailumme ensimmäiset englantia puhuvat hyttinaapurimme, toinen heistä oli Belgiasta ja toinen Ranskasta. Meillä riittikin paljon puhuttavaa. Tämän junan junaemäntä oli uskomattoman töykeä ja tyly. Hyvä, että vessaan sai mennä, ettei sieltä tultu heti ajamaan ulos yleisavaimen kanssa... Kylmän (kyllä, junassa oli ilmastointi) ja pitkän yön jälkeen oli ihana saapua tulikuumaan ja kosteaan Pekingiin!