Blogeja taas syyskuun toisella viikolla

Suuntaamme tänään pariksi viikoksi Annapurnan korkeuksiin, jossa puhelimet eivät kuulu ja netti ei toimi. Seuraavat blogimme Nepalista ja Annapurnasta julkaisemme syyskuun toisella viikolla.
Kuulemisiin!

Mt. Everest – perusleirillä 5200 metrin korkeudessa

Shigatsesta suuntasimme kohta Mt. Everestiä. Tiet Mt. Everestille ovat todella heikossa kunnossa. Sadan kilometrin matka kiemuraisilla ja kuoppaisille teillä vei melkein viisi tuntia! Pomppiminen autossa kuoppien tahdissa tuntui koko kropasssa useiden päivien ajan. Matkan varrella oli laskujemme mukaan seitsemän eri tarkastuspistettä, joissa tarkistettiin passimme, Tiibetin lupamme ja lupamme mennä Mt Everestille. 

Maisemat automatkan aikana olivat silmiä hiveleviä, vuoria vuorten perään, kaunis sininen taivas muutamine pilvineen, tiibetiläisiä kyliä, eläimiä, vihreyttä. Välillä olisi tehnyt mieli nukkua, mutta ei tällaisten maisemien keskellä malttanut ummistaa silmiään. Näimme myös Mt. Everestin lisäksi muita yli 8000 metriä korkeita vuoria (Makalu, Lhotse jne, jotka sijaitsevat Mt Everestin vieressä). 

Pysähtyessämme tauoille saimme usein seuraa vuoristolapsista. Onneksi olimme ostaneet Shigatsesta ison pussin karkkia, rahaa emme viitsineet näille ammattimaisille kerjäläisille antaa, mutta karkkikin riitti ilostuttamaan heitä.

Reilun kummenen autossa vietetyn tunnin jälkeen saavuimme guesthouseen, jossa viettäisimme seuraavan yön. Guesthouse oli kaikin puolin mielenkiintoinen, siellä ei ollut minkäänlaista lämmitystä ja lakanat sängyssä olivat liasta mustana. Ei muuta kuin ulkovaatteet päällä rohkeasti peiton alle!

Muutaman sängyssä palellun tunnin jälkeen oli aikana nousta ylös ja lähteä vaeltamaan kohti Mt. Everestin perusleiriä. Vaelsimme pimeässä otsalamppujen valossa. Välillä matka taittui todella hitaasti, sillä irlantilainen matkakaverimme kärsi vuoristotaudista, hänellä oli hengitysvaikeuksia ja hän oli oksentanut koko yön, mutta halusi silti ehdottomasti mukaamme. Hitaasti kävely sopi myös meille, hengästyimme todella helposti ja kärsimme välillä kovasta päänsärystä liittyen yli 5000 metrin korkeuteen.

Vuorella oli todella kylmä. Kerrospukeutumisesta huolimatta kylmyys pureutui luihin ja ytimiin. Saavuimme perusleirin ennen auringonnousua. Päivän valostuessa kylmyys paheni ja välillä tuli mietittyä koko touhun mielekkyyttä. Varsinkin kun oppaamme mukaan aiemmin kesällä amerikkalainen kiipeilijä oli jättänyt Mt Everestin rinteelle Tiibetin lipun, minkä johdosta turistit eivät pääse juurikaan perusleirin passintarkastusta pidemmälle. Siellä ei itse Mt Everestin lisäksi ole juurikaan muuta nähtävää kuin iso kasa tiibetiläisiä rukouslippuja ja vielä isompi kasa roskia.

Aamumme perusleirillä on sumuinen ja pilvinen. On harvinaista herkkua päästä ihastelemaan itse vuorta, koska usein pilvet peittävät näkyvyyden. Onneksi pilviin tuli pieni rako, josta pystyimme näkemään Mt. Everestin edellistä päivää lähempää. Tämän jälkeen oli aika vaeltaa takaisin alas telttakylään.

Mt. Everestin perusleirillä käynti on ainutlaatuinen kokemus. Toisaalta on harmi, että perusleiri oli pääosin suljettu tämän amerikkalaisen kiipeilijän toimien seurauksena. Toisaalta olimme onnekkaista, välillä Mt Everest on ollut kokonaan suljettu ja silloin kukaan ei ole päässyt ensimmäistä tarkastuspistettä pidemmälle eli satoja kilometrejä siitä, mihin me pääsimme.

Tiibet - värikkäitä asuja, Tiibetin buddhalaisuutta, luostareita ja Kiinan armeijan tehovalvontaa

En ole koskaan joutunut lentokentällä yhtä tarkkaan syyniin kuin suunnatessamme Chengusta Lhasaan. Tiibetin lupaa tutkittiin tarkkaan sekä lähtöselvityksessä, turvatarkastukseen mennessä että turvatarkastuksessa. Ensimmäistä kertaa näin myös otettavan huumenäytteitä matkustajien tavaroista turvatarkastusjonossa. Onneksi meillä oli lupa kunnossa ja näytteetkin olivat negatiivisia.

Tiibetissä suuntasimme ensiksi pääkaupunki Lhasaan. Koska Tiibetissä ulkomaalaiset eivät saa liikkua Lhasan ulkopuolella ilman paikallista opasta, oli oppaamme meitä vastassa jo lentokentällä. Ensivaikutelma Lhasasta oli uskomaton – paikallisia värikkäinen asuineen, värikkäät temppelit, vuoret kaupungin ympärillä ja tietenkin Kiinan armeija ja poliisi aseineen.

Ensimmäisen päivän Lhasassa käytimme totutellaksemme korkeuteen, 3650 metriin. Hotelimme sijaitsi Barkor streetillä, mikä on Lhasan vanhin katu ja se kiertää Jokhangin Temppelin. Rukoilijat kulkevat tätä katua jatkuvana virtana rukouspyörineen (käteen mahtuva esine, jota pyöritellään) ja temppeliä kiertäen. Katu edustaa perinteistä Tiibetiä ja se on myös paikallinen ostosalue. Vaeltelimme hitaasti tällä alueella ihmetellen tätä toista maailma Kiinan sisällä.

Toisena päivänä tutustuimme Lhasan kuuluisimpiin nähtävyyksiin Jokhangin Temppeliin, Potala Palaceen ja Sera Luostariin. Jokhangin Temppeliä pidetään Tiibetin pyhimpänä buddhalaisena rakennuksena. Potala Palace oli aikoinaan maailman suurin rakennus ja kyllä se edelleen jaksaa hämmästyttää koollaan, palatsi hallitsee Lhasan kaupunkikuvaa. Sera Monasteryssa katselimme kuinka munkit koettivat parhaan taitonsa mukaan auttaa jalkansa loukannutta koiraa.

Lhasasta matkasimme Gyantsen kautta Shigatseen. Matkalla ihastelimme Yamdrok Yumtsoa, yhtä kolmesta isoimmasta, pyhästä Tiibetin järvestä. Järven vesi oli uskomattoman sinistä. Tämä yhdistettynä vuoriin, lumeen vuorten huipulla, aurinkoon ja siniseen taivaaseen oli todella kaunista katsottavaa. Gyantsessa vierailimme Pelkhorin Luostarissa.

Shigatsessa jouduimme muutaman tunnin ajan odottelemaan lupiamme Mt Everestille, odotellessa vierailimme Tashilumpo Luostarissa. Tuntuu, että tässä vaiheessa tipuin kärryiltä laskuissamme luostareiden määrästä. Toki luostareihin päästyämme ne veivät värikkyydellään ja kauneudellaan aina mukanaan. Oli myös mukava seurata munkkeja rukoilemassa ja päivän askareissaan.

Luvat saatuamme suuntasimme kohti Mt Everestiä. Mt Everestistä voit lukea lisää seuraavasta blogistamme. Mt. Everestin perusleirin lisäksi vierailimme korkeuksissa tietenkin myös luostarissa. Mt. Everestin Base Campin läheisyydessä sijaitsee maailman korkeimmalla sijaitseva Rongbukin Luostari. Luostari sijaitsee 4980 metrin korkeudessa ja on siitä harvinainen, että siellä asuu nykyään myös nunnia.

Vietimme vuorilla kaksi päivää, jonka jälkeen suuntasimme Shigatsen kautta takaisin Lhasaan. Automatkamme takaisin kesti kaiken kaikkiaan kaksi päivää.

Sokeiden hieronta on suosittua Kiinassa. Päätimme palkita itsemme Mt. Everestin ja kuoppaisten teiden jälkeen kiinalaisella hieronnalla. Kyllä teki hyvää, vihdoinkin kroppa alkoi unohtaa kymmenet viime päivinä pomppivassa autossa vietetyt tunnit!

Lhasaa kuvastaa hyvin luostarit, jatkuvat ihmismassat rukoilemassa luostareiden ympärillä sekä värikkyys vaatteissa ja rakennuksissa. Kaupungilla on myös toinen puoli - Kiinan armeija ja poliisi on Lhasassa kaikkialla. He partioivat isoina ryhminä kaduilla, joka kadun kulmassa on vartiointipiste ja heitä löytää jopa talojen katoilta videokameroineen. Toki varustuksiin kuuluu myös massiiviset aseet.

Yritimme saada heistä kunnon kuvia, mutta tietenkin kuvat käskettiin poistamaan. Montaa kertaa emme viitsineet yrittää, koska pian olisi voinut käydä niin, että kamerastamme olisi tuhottu kaikki reissukuvat.

Tiibet on ollut Kiinan vallassa jo 60 vuotta. Kiinalaisten perspektiivistä katsottuna he ovat tehneet siellä paljon hyvää – rakentaneet teitä ja rakennuksia, perustaneet hallinnon ja kaikin puolin ”nykyaikaistaneet” Tiibetiä. Tiibetin kulttuuri, uskonto ja tavat ovat kuitenkin todella ainutlaatuisia. 

Tiibetiläiset ovat aliedustettuina omassa maassaan, joten on odotettavissa, että pikkuhiljaa tämä ainutlaatuinen kulttuuri alkaa kadota. Opin tiibetiläiseltä oppaaltamme viikon aikana paljon tiibetiläisistä, heidän tavoista, uskonnosta, kulttuurista ja ajatuksista Kiinan vallasta. En tee poliittisia kannanottoja, enkä tässäkään viitsi monien turistien ja ulkomaalaisten tavoin julistaa Free Tiibetiä, mutta toki olisi suotavaa Tiibetin ja tiibetiläisyyden säilymisen kannalta, etteivät he jäisi kovin pieneksi vähemmistöksi omassa maassaan.

Shanghai & Chengdu - Tiibetin lupien odottelua

Xi´anissa viettämämme sadepäivän aikana keksimme suunnata Tiibetiin ja Mt. Everestille. Koska lupien saaminen Kiinan hallitukselta Tiibetiin kestää postituksineen noin viikon verran, oli meidän keksittävä tekemistä seuraavaksi viikoksi. Tiibet oli ollut turisteilta suljettuna, joten sinne oli haastavaa saada lentoa tai junaa, mutta onnistuimme saamaan lennon Chengusta Lhasaan. Meillä oli reilu viikko aikaa ennen kuin meidän pitäisi olla Chengussa.

Mietimme junamatkaa Shanghaihin, mutta koska lentoja saa suunnilleen samaan hintaan ja aikaa säästää huimasti (eikä Kiinassa junalla matkustaminen ole sama kuin Trans-Siperia), päätimme ottaa reilun kuukauden kestäneen reissumme ensimmäisen lennon Xi´anista Shanghaihin.

Shanghaissa kävimme tietenkin katsomassa kuuluisimman nähtävyyden Pudongin (kuva vieressä). Lisäksi vaeltelimme vanhoilla kujilla (kuva alla) ja pyörimme uskomattoman kokoisissa ostospaikoissa. Jätämme yleensä suosiolla kalliit ostoskeskukset väliin ja suuntaamme paikallisten suosimille ostosalueille, missä vaatteitta saisi uskomattoman halpaan hintaan. Farkkuja saa parilla eurolla tai alle, mikä alkaa olevaan jo aika halpaa verrattuna yleensäkin Aasian hintoihin. Shanghain halpisostari oli uskomaton neljän massiivisen rakennuksen kokonaisuus. Jos olisi halunnut kiertää kaikki kojut, siihen olisi helposti mennyt varmasti päivä jos toinenkin.

Shanghain parasta antia oli mielestäni monien muiden Kiinan kaupunkien tavoin puistot. Kiinan puistot ovat ihanan rauhallisia paikkoja verrattuna Kiinassa vallitsevaan jatkuvaan hälinään. Puistossa ihmiset harrastavat tai chita, treenaavat kung futa, laulavat karaokea tai soittimien säestyksellä, treenaavat eri soittimien soittamista, tanssivat, urheilevat ja vain olla oleskelevat. Puistoissa on mukavat vai katsella ihmisiä tai lueskella kirjaa ja nauttia hiljaisuudesta. Puistot ovat kuin toinen maailma Kiinan sisällä.

Shanghaista hyppäsimme koneeseen ja suuntasimme Chengduun, josta lentomme Lhasaan lähtisi muutaman päivän päästä. Chengdun tunnetuin nähtävyys on jättipandat. Toki mekin menimme aikamme kuluksi heitä katsomaan, vaikka jo Pekingin eläintarhassa olimmekin päässeet tutustumaan lajiin. 

Pandatarhassa oli paljon sekä eri-ikäisiä jättipandoja että punapandoja. Ehdottomasti suloisimpia olivat 4 päivää vanhat pandavauvat. Pääsimme ihastelemaan heitä hoitoyksikköön, jossa he makoilivat keskoskaappeja vastaavissa kaapeissa hoitajien hoitaessa heitä. Muutaman päivän ikäinen pandavauva on pienen hiirin kokoinen, syntyessään nämä pienokaiset olivat painaneet reilut 100 grammaa. Muuten Chengdun oleskelu kului kaupungin katuja kävellessä ja tietenkin kävimme tutustumassa tapamme mukaan paikalliseen halpiskojuostariin.

Tiibetin luvat saimme lentoa edeltävänä päivänä – viimeinen viikko Kiinassa alkakoon!

Xi´an – Terracotta armeijaa, hengailua ja paljon kiinalaisia turisteja

Shaolin temppeleiltä suuntasimme luotijunalla Xi´aniin. Xi´an tunnetaan parhaiten Terracotta armeijasta, maailman pisimmästä kaupunginmuurista ja muinaisista temppeleistä.

Terracotta armeija on yhdistyneen Kiinan ensimmäisen keisarin Qin Shi Huangdin hautaa vartioimaan rakennettu yli 7000 yksilöllisen sotilaspatsaan armeija. Se löytyi vuonna 1974 kaupungin ulkopuolelta maanviljelijöiden etsiessä kaivonpaikkaa. Armeija on Unescon maailmanperintäkohde. 

Sotilaspatsaat ja hevoset olivat vaikuttavaa katseltavaa – uskomatonta, miten tarkkaan kaikki yksityiskohdat oli tehty. Alueen kaivaukset olivat vielä osin kesken ja turistit pääsevätkin katsomaan myös kaivaus- ja patsaiden kokoamistyötä.

Yksi kaupungin suurimmista anneista minulle oli muslimialue. Siellä kävely oli mukavaa vaihtelua jo muutaman viikon jatkuneeseen kiinalaismenoon, pelkästään tuoksutkin olivat jo niin erilaisia. Itse asuimme Big Wild Goose Padogan (muinainen temppeli, jatkuvat turistimassat) vieressä, joten välillä oli mukava päästä kauas asuinalueemme uudesta ostarista, jossa loistivat Subwayn, Papa John´s, Pizza Hutin, Starbucksin, KFC:n jne jne. kyltit. 

Xi´an oli monien muiden Kiinan kaupunkien tapaan täynnä kiinalaisia turisteja. Tähän väliin on kyllä hieman pakko avautua kiinalaisten tavoista. En ole koskaan tavannut näin kovaäänistä kansaa, korvat soivat kun pääsee iltaisin oman huoneen rauhaan. Sylkeminen on täällä ihan ok ja sitä tekevät kaikki ja kaikkialla – metroissa, kaupoissa, busseissa, vessoissa. Lisäksi etuileminen ja töniminen on normaalia – itsekin olen koettanut mennä tähän mukaan. Jos menee suosiolla jonon perällä, saa siinä olla ikuisuuden kun kaikki muut menevät edellesi. Myös paikasta ruuhka-ajan metrossa saa taistella, mutta senkin taidon olemme jo oppineet paikallisilta.

Kaikkihan tietävät, että kuvaaminen on must kiinalaisille. Turismissa heille ei tunnu välttämättä olevan tärkeintä se, mitä nähdään tai missä vieraillaan, mikä on nähtävyyden tai paikan merkitys ja historia vaan se, että saadaan mahdollisimman monta valokuvaa. Tuntuu, että museoissa joiden täytyy kuvauttaa itsensä vähintään joka toisen esineen kanssa. Myös me olemme joutuneet tämän valokuvauksen kohteiksi kaikissa kaupungeissa. Kieltäydyn kohteliaasti kuvauspyynnöistä ja jos näen, että minua kuvataan suoraan, käännän niin vaivihkaa kuin vaan osaan selkäni tai joskus olen jopa laittanut käden naamani eteen. Tätä tapahtuu sen verran paljon, ettei leikissä jaksa vaan olla enää mukana. Luulisi, että kiinalaiset ovat jo ihan riittävästi nähneet länsimaalaisia turisteja, mutta ehkä tähänkin pätee se, että kaikesta ja kaikista on saatava valokuva...

Kung Fun lähteillä Shaolin temppeleillä - Zhengzhou

Pekingistä suuntasimme luotijunalla Zhengzhouhun. Luotijunalla matka taittui mukavasti junan keskinopeuden ollessa vajaa 250 km/h. Zhengzhou ei ole turistikaupunki ja sen huomasimme kyllä todella pian. Olimme kaupungissa vajaa neljä päivää, mutta koko aikana emme nähneet muita länsimaalaisia turisteja. Mikä ei tietenkään meitä haitannut, mutta kertonee jotain kaupungista. Matkasimme kaupunkiin Shaolin temppeleiden läheisyyden takia ja itse asiassa jätimme varsinaisen kaupunkiin tutustumisen muutamien kävelylenkkien ja taksiajelujen lisäksi vähiin.  

Shaolin temppeli sijaitsee Songshan vuorten kupeessa ja se on Kiinan tunnetuin buddhalainen temppeliluostari. Sitä pidetään sekä Shaolin Kung fun että Zen buddhalaisuuden syntypaikkana. Temppelirakennukset olivat jälleen kerran kaunista katsottavaa, mutta alkuperäistä niissä(kään) ei ollut paljoa jäljellä. Lähes kaikki alkuperäinen oli tuhoutunut jossain vaiheessa ja rakennettu myöhemmin uudelleen, toki alkuperäisen mallin mukaan.

Kiinassa on sanonta, jonka mukaan "kaikki taistelutaidot ovat lähtöisin Shaolin temppelistä". Pääsimme seuraamaan munkkien Kung fu -esitystä ja olihan se aika uskomatonta katsottavaa. Jo lapset käsittelevät uskomattoman vahvasti, kepeästi ja nopeasti keppejä, ketjuja ja miekkoja. Lisäksi heidän kropan hallintansa ja liikkeiden nopeus ja vahvuus oli mieletöntä. Siitä on hyvä tällaisen kamppailutreenarin ottaa mallia!

Puu sormien kovettamista varten

Peking - turistimassoja, huikeita nähtävyyksiä, rauhaisia hutongeja ja halpaakin halvempia ostosmahdollisuuksia

Kukapa Pekingiin matkaava ei kävisi Forbidden Cityssä, Tiananmen Squarella ja Temple of Heaven Parkissa. Kielletty kaupunki oli aivan uskomattoman kokoinen. Ming- ja Qing-dynastioiden keisarit asuivat aikoinaan palatsialueella, jossa on 800 rakennusta ja hieman vajaa tuhat huonetta. Kielletty kaupunki sai nimensä dynastioiden aikana, jolloin ylimystöön kuulumattomia ei päästetty alueelle. Nyt palatsimuseo on turistien suosiossa ja turistimassat alueella olivatkin aivat uskomattomat. Alueen suuresta koosta huolimatta ihmiset velloivat alueella yhtenä massana. Huh!

Trans-Siperian junamatkamme alkoi Punaiselta torilta ja päätty Tiananmen aukiolle. Aukio on maailman suurin kaupungin keskustassa sijaitseva aukio. Sanotaan, että sinne mahtuisi jopa miljoona ihmistä kerralla. Parhaiten aukio tunnetaan vuoden 1989 opiskelijamielenosoituksesta Kiinan kommunistihallintoa vastaan sekä sitä seuranneesta verilöylystä. 

Temple of Heaven Park oli mukava puistoalue ja siellä saattoi ihailla Ming arkkitehtuurin taidonnäytteitä. Paikalliset treenasivat puiston laidalla tanssia, lauloivat ja urheilivat erilaisilla härveleillä - kulttuuripläjäysten jälkeen nämä olivat mukavaa vaihtelua ja katsottavaa! 

Pekingiin matkaaville suosittelemme metrolla matkustamista. Kaupungissa on tällä hetkellä ymmärtääksemme 9 metrolinjaa, mutta pian niitä on 13. Metrolla pääsee kätevästi lähes kaikkialle ja hintakin on vain noin 10 senttiä. Toki metrossa riittää kanssamatkustajia, mutta Pekingissähän ihmisiä riittää kaikkialla.

Pekingin ihmis(ja turisti)massat ovat aivan uskomatonta luokkaa. Välillä tuntui, että kulkeminen on yhtä ihmismassassa vellomista. Hutongit toivat tähän ihanaa vaihtelua. Hutongit ovat kapeita kujia matalien, usein yksikerroksisien talojen keskellä. Peking on suurkaupunkien tapaan täynnä korkeita rakennuksia, mutta hutongeja on vielä löydettävissä kun oikein osaa etsiä. Hutongeissa valitsee rauha ja hiljaisuus - siellä saimme nauttia paikallisten seurasta ja kujien ihastelusta ilman muita turisteja.

Samalla linjalla jatkoimme myös Kiinanmuurilla. Kiinanmuuri tunnetaan turistimassoista, mutta me kiipeilimme ja vaeltelimme Kiinanmuurin suljetulla alueella. Poliisihelikopteri pörräsi hetken ympärillämme, mutta eivät he puuttuneet seikkailuumme. Suljettuja alueita toki pitäisi kunnioittaa ja Kiinanmuuria suojella, mutta näkymä ja rauha ilman muita turisteja olivat kyllä tämän väärti! 

Yhden päivän vietimme Pekingin paljon mainostetussa eläintarhassa. Kyllähän siellä näki jättipandoja ja paljon muitakin eläimiä, mutta muuten kokemuksen olisi voinut jättää väliin. Useat eläimistä olivat häkeissään tai lasikopeissaan pelkän vesikupin kanssa ilman mitään virikkeitä, vain turistimassat ikkunan takana. Kaikkialla oli kieltoja, eläimiä ei saa ruokkia – kiinalaisten suurin hupi oli kuitenkin heittää eläimille isojakin suklaapatukoita kääreineen.  

Toki nähtävyyksien lisäksi täytyi käydä tsekkaamassa myös ostosmahdollisuudet. Turistien suosimissa ostospaikoissa oli normaalimeininki - tuotteissa ei tietenkään hintoja esillä, kysymällä hinnat huipussa ja tinkaamisen varaa vaikka kuinka. Hinnat jäivät kuitenkin mielestä tinkimisenkin jälkeen liian korkeaksi. Ja olin oikeassa! Löysimme paikallisten ostospaikan, jossa samat tuotteet maksoivat murto-osan ja hinnat olivat kaikille samat. Aiai, farkkuja olisi saanut eurolla, mutta pidin pintani. Vielä toistaiseksi. (Toki ostin paidan ja shortsit, mutta ne tulivat tarpeeseen, poisheitettyjen tilalle :)

PS. Blogimme on ollut kovin hiljainen viimeisen kuukauden ajan johtuen Kiinan sensuurista, emme ole päässeet käsiksi blogiimme. Sensuuri Kiinassa on mielenkiintoinen asia – esimerkiksi kirjakauppojen hyllyt notkuvat matkaoppaita (myös Suomen) mutta sieltä on turha kuvitella löytävänsä vaikkapa LonelyPlanetin Kiinan opasta. Sekin löytyy kiellettyjen listalta.

Mongolia – teetä, sympatiaa ja katujen tallausta

Trans-Siperian junamatkamme jatkui Irkutskista Mongoliaan, Ulan-Batoriin. Junamatka kesti arviolta vajaa 40 tuntia ja oli kaiken kaikkiaaan erittäin mielenkiintoinen. Hyttikavereinamme oli tällä kertaa alkumatkan ajan venäläinen mukava pariskunta, mutta he poistuivat jo Venäjän puolella kyydistä ja loppumatkan saimme matkustaa kahdestaan.  

Mielenkiintoinen matkasta tuli saavuttuamme Venäjän rajalle. Vietimme keskellä ei-mitään 8-10 tuntia tulikuumassa junassa ja ulkoilmasssa. Itse passien tarkastukseen, huumekoiratarkastukseen ja hyttien perinpohjaiseen tutkimiseen meni vain noin tunti, pari, muu aika oli odottamista, jonka tarkoitus ei meille vieläkään ole selvinnyt. Välillä meinasi iskeä epäusko matkan matkumiseen, mutta vihdoin ja viimein pääsimme Mongolian puolen rajamuodollisuuksien pariin parin tunnin ajaksi. Kaiken tämän jälkeen junan wc ja pullosuihku oli luksusta - sen jälkeen oli hyvä mennä nukkumaan.

Aamulla oli mahtavaa herätä kun ulos katsoessa näkyi paljon vihreää laidunta, hevosia ja valkoisia jurttia. Olimme Mongoliassa!

Vietimme viikon verran Mongolian pääkaupungissa Ulan-Batorissa. Viikko oli ihanaa,  rentoa chillailua ja teen juontia. Asuimme ensimmäistä kertaa dormissa (usean henkilön yhteinen huone) ja tämä oli kyllä yksi Mongolian kohokohdista. Asuinkaverinamme oli mm. 68-vuotias minnesotalainen pappa, jonka kanssa joimme päivät pitkät teetä keittiön pöydän ääressä ja rupattelimme niitä näitä. Hän on matkustanut puoli vuotta joka vuosi useamman kymmenen vuoden ajan, joten reissukokemuksia riitti jaettavaksi. Myös vuokraemäntämme oli loistava - mainittuani, etten löydä tarvitsemaani lääkettä paikallisista apteekeista, tulee hän keskellä yötä takaisin ja tuo lääkäriystävänsä vinkkejä vastaavista lääkkeistä. Kyllä tuntemattomattomat ihmiset voivat joskus olla uskomattoman hyväsydämisiä!

Teen juonnin ohella kävelimme Ulan-Batorissa todella paljon tutustuen kaupunkiin. Kävimme yhdellä Aasian isoimmista BlackMarketeista, kävimme katsomassa dinosaurusten fossiileja ja maalle tyypillisiä kasveja ja eläimiä Museum of Natural Historyssä, vierailimme Ghandan Khiid luostarissa sekä kävimme ihailemassa koko kaupungin kattavaa näkymää Zaisan Memorial kukkulan päältä. Lisäksi kävimme kuuntelemassa mongolialaista kurkkulaulantaa paikallisen luostarin pihalla, samalla saimme ihailla maalle tyypillisiä lauluja, tansseja ja heimotansseja. Toki viikkoon mahtui myös 3D-elokuvaesitys eli kaikkea Mongoliastakin löytyy, vaikka maassa onkin vain yksi tavaratalo.

Monet Mongolian matkustajat suuntaavat luonnonpuisto- tai Gobin autiomaaretkille. Tutustuimme tarjontaan, mutta koska omatoimiretkiä alueille ei voi tehdä ja vierastamme hieman turistiretkiä, päätimme jättää ne tällä kertaa väliin. Ehkä vielä joku päivä ratsastamme luonnonpuistojen ja autiomaiden halki..

Läksiäisiksi tarjosimme hostellissa mansikka-kermakakkua - tietenkin teen kera. Minnesotalainen ystävämme kehui meitä parhaiksi huonekavereikseen ikinä. Kai sitä on uskominen, koska olemme jo saaneet häneltä pitkiä kirjeitä kuulumisista ja elämästä lähtömme jälkeen :)

Ulan-Batorista hyppäsimme Trans-Siperian junamatkamme viimeiseen osuuteen - suuntasimme Kiinaan ja Pekingiin. Saimme koko junaseikkailumme ensimmäiset englantia puhuvat hyttinaapurimme, toinen heistä oli Belgiasta ja toinen Ranskasta. Meillä riittikin paljon puhuttavaa. Tämän junan junaemäntä oli uskomattoman töykeä ja tyly. Hyvä, että vessaan sai mennä, ettei sieltä tultu heti ajamaan ulos yleisavaimen kanssa... Kylmän (kyllä, junassa oli ilmastointi) ja pitkän yön jälkeen oli ihana saapua tulikuumaan ja kosteaan Pekingiin!