Ecuador - rosvo prkl vei repun

Limasta hyppäsimme bussiin suuntana Ecuadorin Guayaquil. Bussimatkan piti kestää vajaa 30 tuntia, mutta rajamuodollisuuksien venyessä sekä Perun että Ecuadorn rajalla, meni matkaan reilusti yli 30 tuntia. En ole koskaan tavannut yhtä tehotonta rajatarkastusta kuin Ecuadorin rajalla. Ecuadorin rajaviranomaisilla meni jopa parikymmentä minuuttia yhden henkilön käsittelyyn ilman sen kummempia erityiskysymyksiä. He kysyivät samat asiat uudelleen, jotka olimme jo täyttäneet pyydetyille kaavakkeille, ja sitten naputtivat ne tehottomasti yhdensormijärjestelmän avulla tietokoneelle. Hikoilimme helteessä monta tuntia odottaen, että kaikkien bussimatkustajien rajamuodollisuudet saataisiin hoidettua.

Ecuadorissa meidän oli tarkoitus jäädä pariksi päiväksi Guayaquiliin, mutta istuttuamme jo yli 30 tuntia bussissa päätimme jatkaa matkaa samaan syssyyn vielä 8 tunnin verran ja otimme yöbussin Ecuadorin pääkaupunkin Quitoon. Edellinen bussimatka oli pituudestaa huolimatta ollut ihan viihtyisä perulaisen bussiyhtiön bussissa, bussimatka Quitoon oli todella epämiellyttävä. Bussi oli jäätävän kylmä kuten monissa Etelä-Amerikan maissa on tapana. Lisäksi wc:tä pidettiin lukossa ja aina kun halusit käyttää wc:tä, oli sinun pyydettävä siihen erikseen lupa. Aika kuluikin odottaessa ajan kulumista.

Aamulla saavuimme todella väsyneinä ja viluissamme Quitoon. Aiemmista korkean ilmanalan kaupungeista olimme etsimisen tuloksena onnistuneet aina löytämään hotellin lämmittimellä. Ilma on korkeuksissa sen verran kylmä, että lämmitin on hyvä olla mutta niitä ei löydy läheskään kaikista hotelleista. Quitossakin päätimme hotellimme kriteeriksi lämmittimen - helpommin sanottu kuin tehty. Etsimme tunteja hotellia, mutta lämmitin tuntui olevan tuntematon käsite. Olimme todella väsyneitä valvottuamme kaksi yötä ja kolme päivää matkustamisen merkeissä. Välillä jäin kadulla istuskelemaan rinkkojemme kanssa veljeni etsiessä hotellia. Havahduin useaan otteeseen siihen kun pääni tippui ja olin nukahtanut. Tiesin, että se on ihan vihoviimeinen virhe koko omaisuuden ollessa siinä kadulla, mutta kun tarpeeksi väyttää niin mikään ei pidä hereillä.

Päätimme pitää hotellin etsimisessä tauon ja mennä kahvilaan välipalalle. Ja siellä se rosvo sitten iski! Itse olin varkauden sattuessa wc:ssä. Veljeni vahti meidän molempien päiväreppuja ja rinkkoja. Tapahtui perinteinen harhautus, toinen rosvoista aiheuttaa häiriötä ja vie huomion muualle ja toinen nappaa sekunnissa kassin. Veljeni päiväreppu vietiin.

Menetimme paljon omaisuutta mutta toisaalta saamme olla onnellisia, että varkaus oli sinänsä harmiton ja väkivallaton. Tapasimme myöhemmin poliisiasemalla kanadalaisen naisen, jolta oli viety veitsellä uhaten kaikki paitsi päällä olevat vaatteet ja kolikot taskusta. Ryöstöt ovat todella yleisiä Etelä-Amerikassa, niin harmittomat varkaudet kuin erittäin väkivaltaset ryöstötkin. Olemme kuulleet ja lukeneet todella paljon tarinoita erilaisista ryöstöistä ja osasimme odottaa, että mekin joudumme sellaisen yrityksen kohteeksi. Laukkuja olemme aina vartioineet kohtalaisin hyvin, mutta Ecuadorissa monen päivän valvominen ja armoton väsymys tekivät tepposensa ja menitimme yhden neljästä laukustamme.

Teimme poliiseille rikosilmoituksen varkaudesta. Kahvilassa on valvontakamerat, jotka osoittivat suoraan pöytäämme, ja polisit olisivat tallenteesta nähneet tapahtuman ja tekijän välittömästi. Kahvila lupasi antaa nauhat katsottavaksi. Mutta ei - Ecuadorin poliisi ei toimi niin. Rikosilmoitus lähtee eteenpäin tarkastettavaksi ja jos tämä taho niin päättää, nauhat katsotaan myöhemmin. Eli niitä ei katsota. Emme hetkeäkään odottaneet saavamme tavaroitamme takaisin, tekijät ovat ammattilaisia, mutta olisihan poliisit voineet ne nauhat katsoa kerta niitä tarjottiin heidän katsottavaksi. Tehdessämme rikosilmoitusta kaksi poliisia tuijotti saippuaohjelmia tv:stä ja yksi pelasi tieokonepeljä yhden tehdessä töitä eli ehkä siinä ei ehdi sitten mitään nauhoja katsomaan. Poistuessamme poliisiasemalta poliisi tarjosivat meille kyytiä haluamaamme paikkaan. Siihen oli pakko todeta, että voimme kävellä, jospa käyttäisitte tämän vapautuan ajan vaikkapa rikosten selvittämiseen... :)

(Kuvan ecuadorilainen poliisikoira ei liity tapaukseen).

Tärkein varastettu omaisuutemme oli veljeni passi. Kaiken muun saamme korvattua rahalla, mutta uuden passin saaminen on haastava juttu. Suomella ei ole lähetystöä Ecuadorissa eli sieltä ei voi saada uutta passia. Ryöstöä seuraavana päivänä menimme tapaamaan Suomen kunniakonsulia. Hän toimenkuvansa tuntui tosiaan olevan kunnian tekeminen, sillä muuta hän ei voinut hyväksemme tehdä. Niinpä käännyimme Saksan suurlähetystön puoleen, sillä jollakin keinolla veljeni olisi päästä Perun Limaan, jossa on Suomen konsulaatti ja mahdollisuus saada uusi passi.

Saksan lähetystö lupasi kirjoittaa veljelleni Emergency Travel Documentin eli dokumentin, jolla veljelläni on oikeus palata kotimaahansa Saksaan ilman passia. Saksa ei tietenkään ole hänen kotimaansa, mutta muuta dokumenttia Saksan konsulaatti ei pystynyt kirjoittamaan. Seuraavaksi toivoimme, etteivät rajaviranomaiset tajuaisi tätä dokumenttia, sillä veljeni päätti lähteä koettamaan onneaan ja ostimme lentoliput Limaan. Onni suosi rohkeaa ja hän pääsi ilman passia Ecadorista Peruun ja on näin myös onnellinen uuden passin omistaja! Yhdysvaltoihin vaadittavaa biotunnistepassia Perusta ei ollut mahdollista saada, mutta sen saimme tilattua Suomesta Meksikoon, josta noutaisimme sen myöhemmin matkamme edetessä.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana täytyy todeta, että veljeni pääsi matkustamaan saksalaisella Emergency Travel Documentilla Peruun, jolla hänellä oli oikeus matkustaa vain Saksaan, mutta palatessa Ecuadoriin uuden passin kanssa hänen passiaan tutkittiin yli puoli tuntia Ecuadorin rajalla, koska sen epäiltiin olevan väärennös.

Rosvoille menetimme passin lisäksi mm. tietokoneen ja kameran. Nämä tulivat heti ostoslistallemme ja ovat korvattavissa. Ainoa asia, mikä jäi hieman harmittamaan on se, että menetimme muutamat Liman valokuvat. Siirrämme valokuvamme erittäin säännöllisesti kamerasta internetiin, mutta viimeisen päivän Liman valokuvat olivat vielä siirtämättä. Onneksi kyse on vain muutamista kuvista!