La Pazasta suuntasimme bussilla Copacabanaan Titicaca-järven äärelle (faktapläjäyksenä kerrottakoon, että Rio de Janeiron Copacabana-ranta on saanut nimensä tämän kylän mukaan, eikä toisinpäin). Kiertelimme koko pikkukylän etsien siistiä ja lämmintä hotellia internet-yhteydellä ja kuumalla suihkulla. Löysimme hotellin, joka lupasi täyttää nämä kriteerit.
Palattuamme auringon lämmöstä takaisin huoneeseen huomasin palelevani sisällä takki päällä - lämpömittarimme mukaan lämmintä oli 17 astetta. Noh, ajattelin mennä lämmittelemään kuumaan suihkuun. Vesi oli haaleaa. Aikamme selvitettyämme asiaa espanjaksi selvisi, että vesi ei tule muuttumaan sen kuumemmaksi. Eikun kamat kasaan ja uutta hotellia etsimään. Onni potki tällä kertaa. Löysimme todella viihtyisän huoneistohotellin, kuumalla suihkulla, patterilla ja ihanilla untuvapeitolla iänikuisten ja ällöttävien karvapeittojen sijaan (noista karvapeitoista voisin kirjoittaa kokonaan oman blogin, mutta annetaanpa olla :). Hinta oli tosin puolet enemmän mutta pelkästään lämmin huone ja kuuma suihku olivat ennemmän kuin tämän hinnan väärti.
Palattuamme auringon lämmöstä takaisin huoneeseen huomasin palelevani sisällä takki päällä - lämpömittarimme mukaan lämmintä oli 17 astetta. Noh, ajattelin mennä lämmittelemään kuumaan suihkuun. Vesi oli haaleaa. Aikamme selvitettyämme asiaa espanjaksi selvisi, että vesi ei tule muuttumaan sen kuumemmaksi. Eikun kamat kasaan ja uutta hotellia etsimään. Onni potki tällä kertaa. Löysimme todella viihtyisän huoneistohotellin, kuumalla suihkulla, patterilla ja ihanilla untuvapeitolla iänikuisten ja ällöttävien karvapeittojen sijaan (noista karvapeitoista voisin kirjoittaa kokonaan oman blogin, mutta annetaanpa olla :). Hinta oli tosin puolet enemmän mutta pelkästään lämmin huone ja kuuma suihku olivat ennemmän kuin tämän hinnan väärti.
Copacabanassa törmäsimme La Pazan tapaan upeasti pukeutuneisiin kaduilla tanssiviin ja soittaviin ihmisiin. Nautimme paikallista Titicaca-järven herkkua eli taimenta kokateen kanssa. Pyörimme ympäri turistien valloittamaan keskustaa. Copacabana oli mukava pikkukylä, jossa pääsi kätevästi kaikkialle jalan, siellä oli tarjolla hyvää ruokaa ja maisemat järvelle olivat mukavaa vaihtelua isojen kaupunkien jälkeen. Lisäksi kiipesimme kaupungin laitamalla sijaitsevalle Cerro Calvario-kukkulalle. Matkan varrelta ylös löytyy 14 isoa ristiä ja näkymät huipulta ovat mahtavat ympäri Copacabana-kylän ja Titicaca-järven. Tosin kiipeäminen korkeassa ilmanalassa oli yhtä tuskaa, hitaasti mutta varmasti pääsimme perille.
Copacabanasta suuntasimme koko päivän kestävälle veneretkelle Titicaca-järvelle ja Isla del Sol-saarelle (Aurinkosaari). Titicaca-järveä pidetään maailman suurimpa korkean ilmanalan järvenä (3808 m). Aurinko on syntynyt Inka-mytologian mukaan Isla del Sol-saarella. Isla del Solissa tutustuimme Cha'llapampa-kylään, muinaisiin Inkaraunioihin, Inkapöytään, jonka äärellä on kertoman mukaan uhrattu ihmisiä, Inkaportaisiin ja nuoruuden lähteeseen sekä muinaiseen Inkatemppeliin. Päivän teki entistä mielenkiintoisemmaksi se, että Chacaltaya-vuoren korkeuksissa paahtavassa auringossa ja lumen keskellä olimme saaneet naamoihimme palovammoja auringosta. Isla del Solilla jouduimme kulkemaan hatut päässä ja huivit kasvojen edessä paahtavasta auringosta huolimatta. Huh hellettä!
Olisimme viihtyneet Boliviasssa kauemminkin. Maa valloitti meidät värikkyydellään ja uskomattoman edullisella hintatasollaan. Copacabana sijaitsee viiden mailin päässä Perun rajasta, joten oli aika vaihtaa maata ja suunnata Peruun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti