Neljän lennon, viiden lentokentän ja 24 tunnin jälkeen olimme vihdoin ja viimein La Pazassa. La Paz on maailman korkeimmalla, 3800 metrissä, sijaitseva pääkaupunki. Lentokentällä koimme todellisen yllärin (jepjep) - rinkkani oli jälleen kerran hajonnut. Ei enää oikein olisi jaksanut edes mainita lentoyhtiölle asiasta, mutta päätimme vielä kerran yrittää. Vastuuhenkilönä oli vanha pappa, joka oikein täristen intoutui huutamaan meille, vain espanjaksi, joten ihan koko tarina ei meidän espanjan kielen taidolla selvinnyt. Kello oli lähes puoli yö, olimme valvoneet kaksi vuorokautta putkeen ja joten päätimme antaa asian olla, kärsiä tappion ja siirtyä hotellille.
Yleensä emme varaile hotelleja etukäteen vaan tsekkaamme tilanteen paikan päälle. Tiesimme saapuvamme La Pazaan keskellä yötä ja koska kaupunki ei ole mikään maailman turvallisin, varasimme kerrankin hotellin etukäteen. Hotellille saavuttuamme selvisi, että heillä oli kyllä meidän varaus, mutta joku toinen asui meidän huoneessa. Syy oli ilmeisesti hotelliin saapunut iso ryhmä tai sairastunut henkilö. Tarinoita oli kaksi ja ne kerrottiin jälleen kerran vain espanjaksi, joten... Huudoksihan tämäkin meni. Lentokentällä luovutin rikkinäisen kassin suhteen, mutta minäkään en kahta kertaa päivässä luovuta. Varsinkin kun uuden hotellin etsiminen La Pazassa kävellen keskellä yötä tarkoittaa melko varmasti koko meidän omaisuuden ryöstämistä. Tunnin verran "keskusteltuamme" eli huudettuamme (minä ja bolivialaisten temperamentti eivät sovi yhteen) tulimme siihen lopputulokseen, että muutamme asumaan läheiseen kolmen tähden hotelliin tämän täpötäyden hostellin sijaan, samaan hintaan. Hostelli maksaisi erotuksen. Sopi meille. Lisäksi vaadimme hostellia järjestemään vartijan saattamaan meidet uuteen hotelliin, jotta omaisuutemme säilyisi hallussamme perille asti. Vihdoin yhden jälkeen yöllä pääsimme kuumaan suihkuun ja sänkyyn. Tosin La Pazan yö oli kylmä ja yövartijalla ei ollut avainta huoneeseen, jossa on hotellin lämmittimit, jouduimme palelemaan ensimmäisen yön sikiöasennos peittojen alla aamua odottaen. Saapuihan se aamu ja saimme lämmittimen, nyt oli hyvä!
La Pazassa tutustuimme kaupunkiin. Kävimme paikallisilla noitamarkkinoilla katsomassa myynnissä olevia laaman sikiöitä, joita käytetään Aymara-rituaaleihin. Pyörimme turistien suosimalla Sagarnagakadulla turistirihkamaa tutkien ja kävimme tsekkaamassa mustan marketin tarjonnan. Koka-museossa tutustuimme kokaiinin kasvatuksen historiaan ja merkitykseen sekä kokaiinin vastaisiin taisteluihin. Kaupungilla kävelessämme törmäsimme sunnuntaitansseihin eli uskomattoman upeasti pukeutuneisiin paikallisiin, jotka valtasivat kadut soittaen, tanssien ja olutta juoden. Heitä oli tuhansittain ja kulkue jatkui korttelikaupalla. Saman päivän iltapäivänä suuntasimme Murillo-aukiolle, jossa oli käynnissä konsertti - La Pazan eliitti tanssi lavalla turvamiesten ympäröimänä tavallisen kansan juhliessa kaduilla.
La Pazasta teimme retken läheiselle Chacaltaya-vuorelle. Kelin ollessa huono kyytimme joutui jättämään meidät normaalia kauemmaksi, joten jouduimme kävelemään pitkän matkan ennen kuin olimme edes siinä pisteessä, josta normaalisti lähdetään kapuamaan huipulle. Kelistä johtuen meille kerrottiin, ettei meillä olisi aikaa kavuta vuoren huipulle. Tähän emme tietenkään suostuneet, koska se oli retkemme ainoa tavoite. Saimme luvan mennä huipulle, jos tekisimme sen mahdollisimman nopeasti. Noin 20 henkilöstä olimme ainoat, jotka saavuttivat tämän 5421 metriä korkean huipun! Tosin tiesimme nousevamme liian nopeasti, meillä oli pahoja hengitysvaikeuksia ja tavoite tuntui mahdottomalle, mutta emme luovuttaneet. Chacaltayan huippu on toistaiseksi korkein huippumme!La Pazassa kävimme lisäksi tutustumassa paikalliseen kuulaaksoon. Reissullamme olemme nähneet mahtavampiakin kuulaaksoja, mutta paikan hallusinaatiokaktukset olivat tutustumisen arvoisia.
Kaiken kaikkiaan ensimmäisen yön huutamisten jälkeen Bolivia vaikutti mielenkiintoiselle ja ihanan värikkäälle maalle - ei kyseistä maata suotta kutsuta Etelä-Amerikan Tiibetiksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti