Copacabanasta otimme bussin Perun Punoon, joka sijaitsee samaisen Lake Titicacan äärellä kuin Bolivian Copacabanakin. Punon pysähdyksemme tarkoituksena oli tehdä retki Uros Islandille, kelluville saarille, ja mahdollisesti myös Taquile-saarelle, mutta onneksi päädyimme vain edelliseen.
Kelluvilla saarilla kaikki on rakennettu kaislasta, niin itse saari, talot kuin veneetkin. Kaisla on myös paikallisten ruokaa ja mekin pääsimme maistamaan sitä. Kelluvilla saarilla saaren presidentti ottaa vieraat vastaan ja selittää, miten saaret on rakennettu keräämällä maamassoja, jotka on liitetty toisiinsa ja peitetty useilla kaislakerroksilla. Saaret on ankkuroitu järven pohjaan ja ne täytyy rakentaa uudelleen joka kymmenes vuosi. Sinänsä ihan mielenkiintoista, mutta pahempaa turistirysää emme olleet ihan heti nähneet. Saaren asukkaiden kerrotaan muuttaneen saarille pakoon vihamielisiä heimoja mutta täytyy kyllä myöntää, että hyvin he tekevät nykyään businestä näillä saarillaan. Saaren esittelyn jälkeen alkaaa uskomaton turistirihkaman tyrkyttäminen. Tästä johtuen olimmekin enemmän kuin tyytyväisiä, että päätimme säästää itsemme viiden tunnin venematkalta ja jätimme retken "yhtä suositulle, ainutlaatuiselle ja hienolle" Taquile-saarelle tekemättä.
Punossa kiertelimme kaupunkia ja nautimme kahviloissa herkkuja kokateen kanssa. Punolla ei kuitenkaan ollut meille juuri mitään annettavaa, joten suuntasimme bussilla Cuscoon. Cuscossa kävimme valmistautumassa Machu Picchun-retkeemme vierailemalla Inka-museossa, jossa tutustuimme Inkojen histroriaan ja kulttuuriin. Lisäksi kiertelimme hieman kaupunkia, mutta allekirjoittaneen tullessa kunnolla kipeäksi alustavan parin viikon sairastelun jälkeen, vietimme kaksi päivää lääkärin juttusilla. Pakko hieman avata tätä sairastumista tässä, sen verran mielenkiintoinen matkasairastuminen se on. Ensimmäisellä käynnillä lääkärissä lääkäri totesi kaiken järjen vastaisesti, että minulla on vuoristotauti. Tosin kaikki tiesimme, ettei se ollut mahdollista, koska olimme olleet korkeuksissa jo lähes kaksi viikkoa. Seuraavan päivän kontrollikäynnillä jouduin jatkotutkimuksiin kovan kuumeen jne. vuoksi. Kappas, minulla onkin flunssa. Tarina ei lopu tähän. Seuraavana päivänä otimme junan ja bussin Machu Picchun äärelle Aguas Calientesiin. Lue seuraava blogimme, jos haluat tietää, mikäs se allekirjoittaneen sairaus olikaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti