Meninkin sitten viime blogissamme kehumaan Air New Zealandia. Aucklandista lensimme Buenos Airesin kautta Santiagoon Aerolineas Argentinasin siivin. Kyseinen lento pääsee ykkössijalle sarjassamme Pa$@immat lennot. Saavuttuamme koneeseen huomasimme istuinpaikkani olevan siivoamatta. Istuintaskusta löytyi edellisen roskia ja käytettyjä nenäliinoja vaikka muille jakaa. Edessä oli kuitenkin noin 13 tunnin lento, joten pyysin, jos joku voisi siivota edellisen sotkut pois istuinpaikaltani. Lentoemäntä sanoi, että siivoojat ovat jo poistuneet koneesta ja hän ei siivoa. Ookkkeiii....
Kysyin, että onko tosiaan niin, että asiakkaan on itse siivottava lentokoneesta edellisten asiakkaiden sotkut. Näin on, koska lentoemäntä ei siivoa. Ja päälle huutoa. Pyysin lentoemäntää rauhoittumaan, koska emme olleet vielä päässeet edes ilmaan ja edessä oli pitkä lento ja muistutin myös hänen olevan asiakaspalvelutehtävissä, joihin kyseinen käyttäytyminen ei sovi. Siivousasia ei kuitenkaan edennyt minnekään, joten ei muuta kuin roskat lattialle ja sieltä kyseinen lentoemäntä sitten ne kovin kiukkuisena poimi.
Lennon aikana saimme hieman parempaa palvelua muilta lentoemänniltä, mutta mielenkiintoisen alun lisäksi myös itse lentokone oli melkoinen romu. Tuolit olivat osin hajoamispisteessä ja leffojen seuraaminen oli haastavaa kuvan heittelehtiessa miten sattuu. Kaiken kruunasi se, että matkustettuamme noin vuorokauden (2 lentoa ja odottelua Buenos Airesin kentällä) huomasimme Santiagon kentällä molempien rinkkojen lukko/suojapussien olevan rikki. Lisäksi allekirjoittaneen rinkkaan oli tullut reikiä. Teimme asiasta korvaushakemuksen kyseiselle lentoyhtiölle. Kuten osasimme odottaakin, vastausta ei ole tullut. Jälleen kerrran täytyy todeta, onneksi on suomalainen matkavakuutus!
Tämä blogi taitaa mennä ihan valittamiseksi, mutta pakko jatkaa vielä hetki. Olimme buukanneet itsellemme etukäteen hostellien Santiagosta, koska lentomme oli perillä vasta puolen yön aikaan. Hostellille saavuttuamme huomasimme huoneemme oleva erittäin meluisan sisäpihan ja keittiön vieressä. Päätimme kuitenkin jäädä hostelliin kyseiseksi yöksi, koska olimme nukkuneet vain pari tuntia viimeisen reilun 40 tunnin aikana. Huoneeseen mentyämme huomasin lakanoiden olevan likaiset. Ihan sama vaikka uni painoi ja kello oli noin 01 yöllä - minulle riitti. Ei muuta kuin respaan taistelemaan rahamme taikaisin. Emme meinanneet millään saada omiamme takaisin, mutta onneksi allekirjoittaneelta ei lopu sanat kesken. Lopulta saimme rahamme takaisin ja lähdimme etsimään uutta hostellia. Ja se kannatti! Löysimme lähistöltä aivan ihan hostellin, joka sijaitsi noin 100 vuotta vanhassa talossa. Kyseinen hostelli oli erittäin hyvällä maulla sisustettu, työntekijät olivat oikein ystävällisiä, hostellissa ei metelöity ja se oli siisteistä siistin.
Mutta asiaan eli Santiagoon ja Chileen. Pari viime kuukautta olimme puhuneet ja kuulleet pääasiassa vain englantia. Englannilla emme Chilessa tehneet juuri mitään - oli aika ottaa käyttöön ne vähät rippeet, joita espanjan kielestä muistimme!
Santiagossa käytimme taas paljon jalkojamme kaupungin kaduilla tallusteluun. Kuuntelimme katusoittajia, ihailimme vanhoja rakennuksia, kiertelimme paikallisessa kauppahallissa, istuskelimme penkeillä ihmisiä ihmetellen ja tutusimme paikallisten kauppojen tarjontaan. Kävimme katsastamassa myös paikallisen kirkon, Catedral Metropolitanan. Kyseisestä katedraalista sain idean joulun viettomme liittyen. Siitä lisää seuraavassa blogissamme...Menimme ihailemaan Andeja ja koko kaupungin kattavaa näkymää San Cristobal kukkulan huipulle kaapelihissillä. Kävimme Luonnontieteen museossa, jossa tutustimme Chilen siirtomaa-ajan ja tasavaltalaisen ajan historiaan. Museosta saimme tietoa Chilen sodista, teollisuudesta, siirtomaa-ajasta, konflikteista eurooppalaisten ja alkuperäiskansojen välillä, rautateistä ja siellä oli esillä taidetta, varsinkin maalauksia. Museossa ei valitettavasti ollut esillä mitään vuoden 1973 jälkeistä eli Pinochetiin liittyvää.
Kaiken edellä mainitun lisäksi käytimme yhden päivän Santiagossa nukkumiseen. Aamulla herättyämme kävimme aamupalalla - takaisin nukkumaan. Heräsin ja kampasin hiukseni - takaisin nukkumaan. Kävimme pitsalla sekä herkuttelimme karkeilla leffan ja hyvän kirjan parissa - takaisin nukkumaan. Katsoin leffan ja sitten olikin taas yöunien vuoro :)
Santiagosta ostimme bussiliput San Pedro de Atacamaan. Atacama tunnetaan maailman kuivimpana autiomaana. Meidän ei tarvitsisi istua kuin 23 tuntia bussissa ja olisimme perillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti