San Pedro de Atacama & Atacama, maailman kuivin autiomaa

23 tuntia bussissa meni yllättävän leppoisasti. Maisemat Andien päällä olivat välillä melkoisen mahtavat ja bussi oli paljon hienompi kuin osasimme odottaa. Tuolimme olivat semicama eli saimme ne puoliksi makuuasentoon. Bussin vessa oli siisti ja toimiva ja leffojakin pyöri koko ajan - tosin espanjaksi tekstitettynä ja dubattuna.

Saavuttuamme San Pedro de Atacamaan (2440m) oli ensireaktioni Mitä ihmettä? Kaikkialla pölisi hiekka, kylä oli pieni ja täynnä matalia kivitaloja ja ilma oli paahtavan kuuma. Tuli mieleen ottaa ensimmäinen bussi takaisin ihmisten ilmoille, mutta onneksi emme näin tehneet. Muutaman päivän aikana kylä osottautui oikein viihtyisäksi ja kotoisaksi paikaksi, missä asui mukavia ihmisiä ja josta sai kaiken tarvittavan. Santiagosta emme onnistuneet löytämään rinkan paikkausaineita rikkinäiseen rinkkaani, mutta San Pedro de Atacamasta löysimme niitä. Lisäksi löysimme ompelijan paikkaamaan rikkinäisen rinkan lukkopussini. Kaikkea sitä keskeltä autiomaata onnistuukin löytämään!

San Pedro de Atacamasta teimme retkiä luonnonihmeiden pariin läheiseen Atacaman autiomaahan. Ensimmäinen retkemme suuntautui Lagunas Altiplanicasiin. Kävimme ihailemassa  Miscanti ja Minigue laguuneita, Socaire-kylästä avautuvaa näkymää suolatasangolle (allekirjoittaneen suomennos Satlflat), Salar de Atacamaa sekä Chaxasin laguunia, joka sijaitsee flamengojen suojelualueella. Chaxasin laguunilla näimme paljon flamingoja. Chilestä löytyy kolme eri flamingotyyppiä (Andien, Chilen ja James flamingot) ja onnistuimme näkemään nämä kaikki kolme retkiemme aikana. Näkymä suolatasangolla oli uskomaton. Silmänkantamattomiin vaaleaa tasankoa laguunin ympärillä, johon flamingon laskeutuivat syömään ja oleilemaan. Aurinkolasit tuntuivat tässä paikassa aivan liian vaaleilta suojaamaan silmiä vaalealta suolatasangolta ja erittäin kirkkaalta auringolta.

Retken lopuksi vierailimme Valle de Jeresissä ja Tocanao-kylässä, joka oli samantyylinen kuin San Pedro de Atacamakin - pieniä taloja ja hiekkaa kaikkialla. Toconaossa kävimme tietenkin tsekkaamassa paikallisen kirkon, jossa aikamme kuluksi leikimme syntien tunnustamista katolilaiseen tapaan - onneksi pappi puuttui kopista! Tämän retken aikana näimme mahtavia maisemia mutta opimme lisäksi tunnistamaan flamengoja sekä saimme tietoa autiomaan ja suolatasankojen kasvillisuudesta ja eläimistöstä. Mielenkiintoinen päivä kaiken kaikkiaan.

Seuraavana aamuna kellomme soi 02.30 ja suuntasimme El Tation kuumille lähteille ja geotermiselle alueelle (4300 m). Oppaamme kehoitti meitä nukkumaan autossa, sillä ajomatka kestäisi pari tuntia. Auto kuitenkin pomppi huonokuntoisella tiellä miten sattuu, joten nukkumisesta ei tullut yhtikäs mitään. Saavuimme El Tation kuumille lähteille ja geotermiselle alueelle auringon sarastaessa ja näkymät olivat mahtavat - punertava taivas, suihkuavaa vettä kuumista lähteistä ja kuuma höyry kiemurteli ulos maan uumenista!

Rohkeimmat menivät pulikoimaan kuumaan lähteeseen, mutta koska meillä ei ollut pyyhkeitä mukana ja lämpötila oli lähempänä nollaa, päätimme jättää uimisen tällä kertaa väliin.

Kuumien lähteiden ja geotermisen alueen lisäksi vierailimme Machucan kylässä. Kylä jatkoi samaa autiomaakylien linjaa kuten San Pedro de Ataca ja Toconao. Tässä kylässä talojen katolta löytyi ristit, joiden tarkoitus oli karkoittaa paholaiset asukkaiden kimpusta. Näimme reittimme varrella uskomattoman isoja ja korkeita kaktuksia. Olimme ajomatkamme aikana nähneet teiden vierellä myös laamoja ja vicunaseja, Machucan kylässä halukkaat saivat ostaa lounaaksi laamavartaita. (Toim. huom. voi laamaparkoja :( ).

Jotta päivät eivät menisi toimettomana, suuntasimme kuumien lähteiden jälkeen muutaman tunnin chillailun jälkeen ihailemaan autiomaata karuimmillaan. Moni saattaa miettiä, että mitä ihmeellistä on ihastella hiekkaa silmän kantamattomiin tai kivikasoja, mutta kyllä ne vaan paikanpäältä fiilisteltynä ovat aikamoisen mahtavia. Iltapäivän ja illan aikana vierailimme mm. Valle de la Lunassa eli kuulaaksossa ja Valle de la Muertessa. Kiipeilimme suolaluolissa, joista löytyi suolatimantteja (jälleen toimittajan suomennos).

Kävelimme Great Dunesin päälle, josta tuuli oli viedä heikoimmat mukanaan. Autiomaassa oli kyseisenä iltana uskomattoman kova tuuli, meillä oli vaikeuksia pysyä paikoillamme ja saimme hiekkapöllyä sellaisella vauhdilla päälle, että ihoon sattui. Retkellä ihailimme myös Amfiteatteriksi kutsuttua isoa kivimuodostelmaa sekä pitkän päivän rasittamana naureskelimme kolmen kivin yhdistelmälle, jota paikalliset kutsuvat nimellä Tres Marias, Kolme Mariaa. Ei saisi nauraa paikallisille nähtävyyksille ja asioille, jotka ovat ihmisille merkittäviä, mutta ilmeisesti tässä vaiheessa olimme nähneet liikaa hiekkaa ja kiviä väsymyksen tilaamme verrattuna. Illan kruunasi aurinlaskun ihaileminen Kuulaaksossa. Uskomattoman kaunista!

Autiomaassa törmäsimme myös mielenkiintoiseen optiseen harhaan. Autotie näytti menävän ylöspäin eli mäki oli edessämme. Kuskin pysäyttäessä auton moottorin auto kuitenkin jatkoi itsekseen matkaan eteenpäin. Olimme alamäessä!

San Pedro de Atacamassa ja varsinkin autiomaan hiekkamyrskyn jälkeen olimme jatkuvasti yltä päältä hiekassa. Ilmeisesti tämäkään määrä hiekkaa ei ollut meille tarpeeksi siilä vuokrasimme seuraavana päivänä maastopyöräyt ja lähdimme ajelulle autiomaan kuumuuteen. Kävimme tutkimassa muinaista Inkalinnaketta muutaman kilometrin päässä kaupungista. Linnake sijaitsi kukkulan rinteillä ja kukkulan päältä oli hyvät näkyvät kylään ja ympäröivään autiomaahan.

Illan kulutimme jouluostosten parissa kylän turistikojuissa. Mitäkähän se pukki mahtaakaan tuoda! Ostosten lomassa törmäsimme suomalaiseen pariskuntaan. Olemme nyt reissanneet kuusi kuukautta ja he olivat vasta kolmannet suomalaiset matkallamme. Juttua meillä tämän parin kanssa olisi riittänyt tuntitolkulla toistemme matkakertomuksia kuunnellen. Harmi, että aika loppui hieman kesken mutta emmeköhän tapaa täällä blogissa, tervetuloa :)

San Pedro de Atacamassa tallustelimme pitkin kylän katuja pikkukylän menoa ihmetellen, kävimme jälleen kerran tietenkin tsekkaamassa kylän kirkon, istuskelimme keskusautiolla ihmisiä tuijotellen ja nautimme hyvästä ruoasta. Kylä osoittautui paljon ensivaikutelmaansa paremmaksi. Viihdyimme kylässä todella hyvin ja autiomaaretket olivat mielettömiä kokemuksia. Lisäksi tapasimme keskellä ei mitään tämän suomalaisen pariskunnan lisäksi paljon muitakin mukavia ihmisiä. Aika aikansa kutakin, päätimme sanoa San Pedro de Atacamalle heiheit jouluaattona ja suuntasimme Argentiinan Saltaan.

Seuraavasta blogistamme selviää vierailiko joulupukki bussissa ja mitä kaikkea jouluumme kuului... Stay tuned!