Eurooppalaisvaikutteisesta Kochista Kovalamin biitsille

Goalta matkustimme yöjunalla Kochiin. Junan piti lähteä kymmenen aikaan mutta pääsimme lähtemään vasta muutaman tunnin myöhässä. Junan makuuvaunut olivat odotuksen mukaisesti aivan toista tasoa kuin TransSiperian reittimme varrella. Omia hyttejä ei varsinaisesti ollut vaan hytit oli erotettu toisistaan väliseinien lisäksi verhoilla. Hyteissä oli kolme sänkyä päällekkäin. Sängyissa oli lakanat ja erittäin, erittäin likaiset täkit. Otimme rinkkamme talteen omiin sänkyihimme, mistä johtuen makasimme sängyissämme kaksinkerroin odottaen vain seuraavaa päivää ja junamatkan päättymistä. Hyttimme oli täynnä ja siellä oli mm. itkevä vauva vanhempineen sekä vanhempi rouva ilman lippua. Hänet ajettiinkin hytistämme pois lipun ostaneiden saavuttua aamuyöllä junaan.

Aamulla nousimme jo hyvissä ajoin ylös. Matkaa oli jäljellä lähes 12 tuntia mutta tekemistä ei juurikaan ollut. Hyttikaverimme eivät puhuneet juurikaan englantia, ikkunat olivat niin likaiset, ettei niistä nähnyt ulos ja lukeakaan ei voinut koska hyttimme valo ei toiminut. Junassa haisi todella voimakas wc koko matkan ajan. Ei ollut vaikea päättää heti junamatkamme aluksi, että minua ei enää Intian yöjuniin saa. Jotain "positiivista" junasta kuitenkin löytyi – (länsimaalaiset) naiset tuntuvat välillä olevan Intiassa melkoisen vapaata riistaa, mutta junissa oli kyltit, joissa kiellettiin naisten ahdistelu kaikin mahdollisin tavoin, myös laulamalla. 

Junamatka oli harvinaisen epämiellyttävä mutta onneksi Kochi oli maineensa veroinen. Majoituimme Fort Kochin puolelle, missä oli useita kortteleita vanhoja, eurooppalaistyylisiä taloja. Oli mukavaa vain kävellä, nauttia suht puhtaista kaduista ja kauniista taloista. Ihailimme talojen lisäksi vanhoja kirkkoja - Kochista löytyy esimerkiksi ensimmäinen Aasiaan rakennettu eurooppalainen kirkko sekä Vasco da Gaman ensimmäinen hautapaikkaa. Fort Kochi tunnetaan kiinalaisista kalastusverkoista, pääsimmekin paikallisten kalastajien kanssa tutustumaan näillä isoilla verkoilla kalastamiseen. Tutuimme myös Kochin toiseen puoleen, joka oli perinteinen intialainen kaupunki, pientä kauppaa sun muuta vierivieressä lähes loputtomiin. Matkasimme Fort Kochista Kochin toiselle puolen lautalle. Lautta oli täpötäynnä ihmisiä ja vain muutamat pelastusliivit olivat seinässä kiinni. Tämä näky auttoi entistä selvimmin ymmärtämään, miksi niin moni kuolee lauttaturmissa. 

Meillä oli jo aiemmin ollut Intiassa mielenkiintoisia pesulakokemuksia, esimerkiksi Delhissä pyykkimme haisivat todella pahalta hotellimme pesulan jäljiltä. Konepesua on lähes mahdoton löytää ja vastentahtoani suostuin Kochissa käsinpesuun. Paitani venyi pesussa muodottomaksi jätesäkiksi ja osa vaatteista palautui likaisena. Yksi paita oli mennyt ruosteeseen ja sitä ei tietysti pelastanut enää mikään. Hotelli ei halunnut kantaa lupaamaansa vastuuta pyykeistämme, mutta koska kyseessä oli ihan ok ja suhteellisen hintava hotelli, en suostunut tähän. Vaadin paitani korjausta, mikä oli suhteellisen hankalaa, koska hotellin (mies)työntekijät suostuivat puhumaan vain veljelleni. 

He kysyivät veljeltäni, miten paitani tulisi korjata. Hotellin miehet ehdottivat, että venynyt paita korjattaisiin pesemällä uudelleen. Koetin selittää, että se ei kyllä paidan muotoja palauta, mutta mistäpä nainen mitään tietäisi. Kerroin myös, ettei ruoste lähde pesemällä, mutta sitäkään ei ilman kokeilua suostuttu uskomaan. Loppujen lopuksi kun päädyimme siihen, että räätäli saa kaventaa paitani, pyydettiin veljeäni mukaan räätäliin näyttämään, mistä kohdasta paitaa on kavennettava. Siis mitä ihmettä? Koetimme selittää, että minä ja vain minä pystyn sanomaan oikeat mitat paidalleni, mutta se oli hotelliväen kovin vaikea ymmärtää. He eivät meinanneet myöskään millään uskoa, että t-paita voi maksaa 20 euroa, sillä eihän kukaan maksa niin paljoa t-paidasta. Loppujen lopuksi kahden päivän keskustelujen jälkeen lähdimme koko porukka räätäliin näyttämään oikeat kavennusmitat. Lisäksi saimme ruosteisesta paidasta hyvistystä, se hoitui suhteellisen helposti. Johtuikohan siitä, että kyseessä oli miehen paita...

Kochista suuntasimme päiväjunalla Thiruvananthapuramiin. Päiväjuniinkin myydään yleensä vain pitkänmatkan makuupaikkoja hyteissä, mutta niihin en enää suostunut menemään. Löysimme onneksi junan, jossa oli normaalit penkit ja istumapaikat. Juna oli jälleen myöhässä ja tietenkään asemalla siitä ei kuulutettu mitään, ei auttanut kuin istua ja odottaa. Thiruvananthapuramissa ei ollut meille mitään erityistä nähtävää (kaupungissa on kuuluisa hindutemppeli, mutta sisäänpääsy on vain hinduille). Vaeltelimme kaupungin katuja, otimme taksin kaupungin toiselle puolelle saadaksemme Domino`sin pitsaa ja kävimme katsomassa leffan malajalamiksi (paikallinen kieli) ilman tekstitystä. Pian suuntasimmekin varsinaiseen kohteeseemme eli kaupungin lähellä sijaitsevalle Kovalam-rannalle.

Otimme hotellin heti rannan vierestä. Parvekkeeltamme avautui esteetön näkymä merelle ja ranta oli kahden metrin päässä. Vietimme päivät rannalla rentoutuen pilvettömän taivaan alla. Tosin välillä rentoutuminen oli hieman haastavaa intialaisten valokuvatessa minua. Koetin estää ja kieltää kuvauksen aina kun näin niin tapahtuvan, mikä hieman häiritsi keskittymistä olennaiseen eli rentoutumiseen auringon alla meren äärellä. Intialaiset itse uivat meressä vaatteet päällä, mutta olin hieman yllättynyt, että Kovalamissakin länsimaalaiset naiset bikinit päällä herättävät edelleen kiinnostusta. Aiemmin ranta tunnettiin nimittäin yläosattomista länsimaalaisista naisista.

Goa, Kochi ja Kovalam sijaitsevat kaikki Etelä-Intiassa. Täytyy kyllä sanoa, että naisena viihdyin Etelä-Intiassa pohjoista paremmin. Huutelua ja koskettelua ei juurikaan esiintynyt - tuijottelu, kuvaaminen ja naisen huomiotta jättäminen oli toki samanlaista etelässäkin. Tyydyin kohtalooni ja jos minulta ei kysytti, koetin olla hiljaa :) Myös turistien ukottajia oli etelässä pohjoista huomattavasti vähemmän. Monet paikallisetkin kertoivat meille, miten heitä on huijattu Delhissä tai Agrassa eli ukotusyritysten kohteena ei ole vain länsimaalaiset turistit vaan myös paikalliset.

PS. Pahoittelut, että olette joutuneet hieman odottamaan uusia blogeja. Kannettava tietokoneemme hajosi välillä Kochi-Kovalam. Jouduimme odottamaan Bangkokiin pääsyä, jotta saimme ostettua uuden koneen.