Warrnamboolissa kävimme katsomassa uudelleenluotua siirtomaa-ajan kylää, jonne paikalliset kokoontuivat juuri sopivasti piknikille. Kylän työntekijät olivat pukeutuneet menneen ajan asuihin ja tunnelma vaikutti muutenkin olevan muuta kuin tätä päivää. Itse tyydyimme ihailemaan tilaisuutta turvallisen välimatkan päästä.
Lähdimme ajelemaan kohti Sydneyta, matkan varrella tulisimme koukkaamaan Phillip Islandin kautta. Ensimmäisenä ajopäivänä pysähdyimme Colacin lähistölle ihailemaan kraattereiden ja järvien täyttämää RedRock-nimistä aluetta (kuvassa), joka on syntynyt useiden eri vulkaanisten purkausten tuloksena. Näky oli aika uskomaton, silmän kantamattomiin muuteen aakeeta laakeeta mutta siellä täällä kraattereita ja niiden välissä järviä.
Queenscliffista otimme lautan Sorrentoon, josta ajoimme Phillip Islandiin. Phillips Islandilla sattuikin sitten autoreissun ensimmäinen haaveri. Ajoin pihatietä pitkin leirintäalueelle, mielestäni pihatie oli tyhjä, siinä ei ollut yhtikäs mitään. Leirintäalueella oli kuitenkin ollut tulipalo, joten emme voineet jäädä sinne. Ei muuta kuin peruuttamaan pois alueelta ja pam!
Pamautin autonperän liikennemerkkihässäkkään, joka oli koristeltu kivillä ja kukilla. Mutta koska henkilö- tai eläinvahinkoja ei tullut, ei asialla muutakaan voinut pitkän ajopäivän jälkeen kuin nauraa. Liikennemerkin omistajalla ei ollut vaatimuksia, joten matkamme jatkui uudelleen muotoilulla pakoputkella ja hieman roikkuvalla takapuskurilla. Joku voi ihmetellä, miten kolaroitu auto voi naurattaa ketään - vakuutuksemme on kunnossa. Se kattaa kaiken muun paitsi auton katolleen tai veden alle ajamisen. Joten no worries kuten australialaisilla on tapana sanoa!
Phillip Islandilla kävimme tietenkin ihailemassa koaloita Koala Conservation Centressä, vaikka olimmekin niitä nähneet jo aiemmin matkamme varrella. Keskuksesta sai myös paljon tietoa koaloista, on ehdottomasti vierailun arvoinen. Pistäydyimme Churchill Islandin perinnefarmilla katsomassa 1800-luvun taloja, puutarhoja sekä farmieläimiä, jotka toki olivat suomalaisille kovin tuttuja lampaita, kanoja sun muita.
Illaksi suuntasimme Penguin Paradeen katsomaan kun pikkupingviinit rantautuvat päivän meriretkeltään takaisin maalle nukkumaan. Näimme satoja minipingviinejä taapertamassa kohti kotikoloaan. Lisäksi tutuistuimme pikkupingviineihin lajina ja pääsimme lasin läpi tutkimaan heidän pesäkolojaan (kuvassa), jossa he hautoivat munia tai hoisivat pikkupoikasiaan. Phillips Islandilla kävimme katsomassa myös pelikaanien ruokkimista. Aikamoinen eläinpläjähdys tuo saari, huippu sellainen!
Phillips Islandilta suuntasimme Wilsonin luonnonpuistoon. Kävimme kävelemässä muutaman kilometrin luonnon keskellä, jossa näimme mm. wallabeja ja emuja. Luonnospuistossa oli myös mielettömän upeita lähes autioita rantoja. Squeaky Beachin hiekkarannan hiekka oli niin hienoa, että se narskui kävellessä jalkojen alla.Matkan jatkuessa näimme Lakes Entrancen rannalla mustajoutsenia ja Edenin golf-kentällä kenguruita, golfmailat vain puuttuivat kädestä.
Naroomassa ja Shoalhaven Headsissa keskityimme nauttimaan auringosta altaalla makoillen. Matkan varrella näimme paljon eläimiä, joita emme olleet aiemmin luonnossa nähneet. Lisäksi näimme uskomattoman upeita rantoja ja pikkukaupunkeja. Moottoritie menee monin paikoin näiden pikkukylien halki, joten niitä pääsimme ihailemaan pakostakin paljon. Pikkukaupungeista hyppäsimmekin seuraavaksi Sydneyn vilinään...
(Kuvassa Squeaky Beach)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti