Hervey Baysta Mackayhin - puuduttavia tieosuuksia, luontoa ja nokkaeläimiä

Hervey Baysta ajoimme Bundabergin kautta Agnes Wateriin, jonne jäimme yöksi. Agnes Waterin vieressä sijaitsee 56 asukkaan The Town of 1770. Kylä on saanut nimensä siitä, että Kapteeni Cook rantautui kylän alueella sijaitsevalle niemekkeelle vuonna 1770 tehdessään ensimmäistä eurooppalaista karttaa Australian itärannikosta. The Town of 1770:ssa kävimme katsomassa paikan, johon Kapteeni Cook aikoinaan rantautui (kuvassa). Loppupäivä menikin - yllätys yllätys - Agnes Waterin biitsillä paahtavassa auringossa maaten.

Seuraavana aamuna heräsimme aikaisin bongaamaan kenguruita. Olimme saaneet vinkin, mistä kenguruita voisi aikaisin aamusta löytää ja näin kävikin. Näimme useita, suhteellisen isoja kenguruita. Siellä ne pomppivat aamun iloksi. Aikansa meitä tuijotettuaan päättivät kuitenkin jatkaa matkaansa eri suuntaan kuin me.

Agnes Waterista ajoimme lyhyehkön matkan Gladstonen viereiseen Tannum Sandsiin. Päivä oli jälleen kerran paahtavan kuuma, mutta jätimme biitsit väliin ja teimme suursiivouksen. Niin auto kuin rinkammekin loistivat illalla puhtaudellaan. Aikamoinen urakka kun ei ole tottunut viimeiseen viiteen kuukauteen juurikaan siivoamaan! Mutta ei kait se elo voi olla pelkkää rannalla makaamista... Vai voiko?

Seuraavana päivänä tsekkasimme Gladstonen, jonka 

jälkeen ajoimme Rockhamptoniin. Jälleen kerran pääsimme ihailemaan Rockhamptonissa uskomattoman upeita vanhoja rakennuksia (kuvassa). Rockhamptonin jälkeen meidän oli tarkoitus ajaa enää vain hetki, mutta kerrankin emme onnistuneet löytämään kivaa yösijaa biitsiltä. Olemme tottuneet ajamaan lähes koko automatkamme ajan rantateitä, mutta tällä kertaa tällaista tietä ei ollut tarjolla.

Ajoimme todella puuduttavaa reittiä aina Mackayhin asti. Maisemat eivät matkan varrella vaihtuneet juuri yhtään. Kuivuus tuntuu vaivaavan Australiaa ja niinpä
katsoimme tuntitolkulla rutikuivia, ruskeita laidunmaita ja ruskeita, lähes pystyyn kuolleita puita. Australian viranomaisilla on onneksi huumorintajua ja keinonsa pitääkseen ihmiset hereillä näillä puuduttavilla tieosuuksilla. Matkan varrelle oli mm. pystytetty kylttejä, joissa oli kysymyksiä. Oikean vastauksen löysi ajamalla eteenpäin.

Pääsimme Mackayhin lähes työpäivän mittaisen ajopäivän jälkeen. Matkalla huomasimme mielenkiintoisen seikan. Kokonaisajomatkamme Melbournesta The Great Ocean Roadin kautta Cairnsiin on noin 3200 kilometriä. Matkaa on vielä jäljellä, mutta me olemme ajaneet jo noin 4700 kilometriä. Milläkähän matikalla tuohon oikein päästään?

 

Jäimme Mackayhin yöksi, koska halusimme bongamaan nokkaeläimiä ja trekkaamaan Eungellan luonnonpuistoon. Leirintäalueelle koimme aikas uskomattoman näyn. Viereinen mökkiasukki oli koristellut talonsa joulumaaksi. Talon ulkopuolella niin oli paljon välkkyviä jouluvaloja ja muita jouluhahmoja, että eipä oikein tiennyt, mitä siitä olisi ajatellut. Teema näkyi jatkuvan talon sisällä. Siellä oli erittäin täyteen koristeltu joulukuusi ja muuta jouluhärpäkettä. Ilmeisesti kyse ei ole aikaisesti joulunvieton aloittamisesta marraskuun puolella vaan pysyvästä elämäntavasta. Kyseinen mökin omistaja, mies sellainen, ei voinut olla kommentoimatta kun näki minun peruuttavan camperiämme paikallemme, ettei siitä voi tulla mitään, koska eihän nainen osaa peruuttaa. Hah! Se meni paremmin kuin hyvin!

Aikainen lintu madon nappaa - nousimmekin seuraavana aamuna ilman kellon soittoa klo 03.30. Luonnonpuistoon oli reilu tunnin ajomatka ja nokkaeläinten paras bongausaika on auringon laskiessa tai noustessa. Ajomatka luonnonpuistoon oli mielenkiintoinen. Viimeiset kilometrit ajoimme todella jyrkkää ja mutkittelevaan ylämäkea pilven ja sumun keskellä näkyvyyden ollessa vain noin pari metriä. Ajokaistamme meni välillä aivan jyrkänteen reunassa ja enpä tiedä, miten olisi käynyt, jos toinen auto oli sattunut tulemaan vastaan.

Parin tunnin kärsivällinen odotuksimme palkittiin ja näimme nokkaeläinten uivan, sukeltavan ja etsivän ruokaa. Aika veikeitä nämä majavaa muistuttavat pikkuotukset kummallisine nokkineen! Kävelimme Eungellen sademetsissä pari muuutaman kilometrin lenkkiä luontoa ihaillen. Lisäksi kävimme uimassa vesiputouksen seassa keskellä sademetsää.

Ja jälleen pääsimme rikkomaan autonvuokrasopimuksemme sääntöjä. Jouduimme ajamaan off the road matkalla luonnonpuiston trekkausreiteille. Lisäksi saimme kerrytetty uuden rikkeen. Autollamme ei saa ajaa vedessä. Tällä reissulla jouduimme tekemään sitä useamman kerran, koska off the road tieosuudet tulvivat. Hyvinhän se auto jälleen kerran kulki. Allekirjoittaneen oli vielä ihan pakko ajaa takaisin tullessa oikein vauhdilla näihin tulvavesiin. Eihän siinä muuten mitään hauskaa olisi - siksihän lapsetkin pomppivat kuralammikoissa :)

Sydneystä Hervey Bayhin – aurinko, pilvetön taivas ja biitsiä biitsin perään!

Sydneystä jatkoimme rantareittiä pitkin kohti pohjoista. Matkan varrella näkyi upeita rantoja ja luonnonpuistoja. Välillä tie saattoi päättyä kuin seinään, oli lauttamatkan vuoro. Ajoimme Newcastlen kautta Forsteriin, jossa päätimme viettää yön pitkän ajopäivän jälkeen. Oli niin ihanaa pulahtaa ilta-auringon paisteessa altaaseen uimaan. Australian leirintäalueet ovat kyllä ylittäneet odotokseni. Suurin osa on ollut todella siistejä, varustettuna keittiöllä, grillauspaikalla ja pesulalla. Ja lähes kaikissa on uima-altaat.

Seuraavana päivänä ajoimme Port Macquarien kautta Nambukka Headsiin. Nambukka Headsin leirintäelueelle sijaitsi heti upean hiekkarannan ja laguunin vieressä. Kuvan liskoon törmäsimme matkalla leirintäalueelta rannalle. Rannan kivet oli täynnä graffiteja, piirroksia ja tekstejä, niitä oli mukava lueskella auringon paisteessa kävellessä. Itse kylän oli kovin pieni ja se oli muutamassa minuutissa ajettu jo moneen kertaan läpi. Mutta sellaisiahan suurin osa itä-rannikon kaupungeista on ja hyvä niin!

Seuraavana päivänä pistäydyimme ajomatkallamme mm. Macleanin kylässä. Kylä tunnetaan skottikylänä keskellä Australiaa. Välietappien jälkeen pääsimme odottamaamme Byron Bayhin. Byron Bay tunnetaan rennosta meiningistään, jossa New Age poppoo elää orgaanista elämäntyyliä. Paikka tunnetaan myös ikuisesta vehreydestään ja surffirannoistaan. Byron Bayssa vietimme reissailustamme lomapäivän. Auto ei liikkunut senttiäkään ja makasimme rannalla aurinkoa palvoen ja kirjoja lukien koko päivän. Päivän ainoa aktiviteetti oli muutaman sadan metrin näköalakävely rannan mahtavia maisemia ja rannan viereistä sademetsää ihaillen. Idyllistä eloa pilasi hieman vain leirintäalueen liiankin tuttavalliset ja ärhäkkäät kalkkunat. Heiltä ei saanut hetken rauhaa ja jos unohdit tavaroitasi pihalle, saivat ne kalkkunan käsittelyn satavarmasti. Kovasti koetin tehdä heistä joulukalkkunoita, mutta kalkkunoiden nopeat jalat voittivat keppien heittotaitoni.

Seuraavana päivänä kävimme ihailemassa maisemia Cape Byronista. Tästä Byron Bayn majakasta avautuu huimat maisemat ympäri Byron Bayta, ranta jatkui silmän kantamattomiin (kuvassa). Tutkailimme myös itse kaupunkia, sen nuorekasta surffimenoa ja orgaanisia kauppoja.

Byron Baysta ajoimme lyhyehkön matkan Tweed Headsiin. Emme halunneet suoraan suunnata Brisbaneen, joten pysähdyimme Tweed Headsiin yöksi ja vietimme jälleen päivän biitsillä auringossa makoillen ja leirintäalueen uima-altaalla polskien. Seuraava päivänä olikin sitten vuorossa Brisbane. Brisbaneen menomatkalla pysähdyimme Surfers Paradiseen ihailemaan jälleen kerraan biitsiä (kuvassa). Tämä paikka eroaa monesta muusta näkemästämme rantakaupungista siinä, että se on täynnä korkeita luksushotelleja. Nämä hotellit näkyivät rannikkoa pitkin jo kauas edelliseen kaupunkiin. Mielenkiintoinen yhdistelmä Surfers Paradisessa tulee siitä, että paikka tunnetaan kalliiden luksushotellien lisäksi myös koululaisten bilemestana koulujen lomaviikon aikana.

Tarkoituksemme oli jäädä Brisbaneen yöksi, mutta toisin kuitenkin kävi. Nähtyämme kaupungin ja perehdyttyämme sen tarjontaan, päädyimme palloilemaan hieman keskustassa ja jatkamaan matkaamme. Brisbanen keskustassa kuten muuallakin näkyi jo 1,5 kuukauden päästä koittava joulu. Kaupoilla oli jouluikkunoita, jotka vetävät kyllä vertansa Stokkan jouluikkunalle. Emme tienneet aikavyöhykkeen vaihtuvan matkalla Brisbaneen. Yhtä-äkkiä vaan ihmettelin kaupassa, kun kaupan kello näyttää tuntia vähemmän kuin oma kello. Ei täällä kellon mukaan elellä, mutta saimme kuitenkin aurinkoiseen päiväämme tunnin lisäaikaa siirtyessämme New Souh Walesista Queenslandiin.

Brisbanesta ajoimme Noosaan. Australiassa on mielestäni käsittämättömän paljon liikenneympyröitä joka paikassa, mutta Noosassa niitä vasta onkin. Tässä pienessä kaupungissa on yli 100 liikenneympyrää. Aikamoista pyöritystä ajajalle ja raskaalle kaasujalalle ne tarkoittavat vain turhaa hidastusta... Noosa tunnetaan hippikaupunkina, mutta ihan samanlaiseltahan tuo meno näytti kuin kaikkialla muuallakin Australian rantakaupungeissa. Yllättäen vietimme taas osan päivästä uima-altaalla auringossa maaten ja altaalla polskien. Aurinko paistaa joka päivä pilvettömältä taivaalta ja lämmintä on noin 30 astetta niin pakkohan siitä on nauttia vaakatasossa bikinit päällä!

Noosasta suuntasimme Rainbow Beachille. Rainbow Beachillä maltoimme olla suuntaamatta heti ensiksi biitsille. Sen sijaan menimme Cooloola National Parkiin muutaman kilometrin sademetsäkävelylle (kuva vasemmalla). Kävelimme Poona Lakelle. Makean veden järvi sijaitsee keskellä sademetsää. Tarkoituksenamme oli vilvoitella järvessä, mutta koska maisema oli kuin suoraan Krokotiilimies-elokuvasta, päätimme jättää uimisen tällä kertaa väliin.  Alueella oli kalkkunoita, nämäkään eivät olleet sieltä vähemmän aggressiivisesta päästä. Päätimme antaa kalkkunalle hieman leipää, lopputuloksena kalkkuna jahtasi leipäpalan antajaa pitkin parkkipaikkaa. Mikä näitä paikallisia kalkkunoita oikein riivaa!

Camperillämme on ehdottomasti kiellettyä ajaa off the road. Vaan eipä ollut ensimmäinen kerta kun suuntasimme kielletyille teille. Parhaat paikat vaan saattavat sijaita off the road. Tämäkin retki Poona Lakelle olisi jäänyt tekemättä, jos ihan pilkulleen noudattaisimme kaikkia sopimuksemme pykäliä. Kaikki muut autot kyseisellä reitillä olivat isoja nelivetomaastureita, mutta hyvinhän tuo meidän camper kulki. Eikä edes jääty pohjasta kiinni minnekään ja ei jumahdettu hiekkaankaan. Täytyy vaan toivoa, että tulisi vielä yksi sadekuuro ennen auton palautusta parin viikon päästä, joka huuhtoisi nuo todistusaineistot eli off the road hiekkapölyt autostamme pois.

Rainbow Beachille teimme myös biitsikävelyn. Rannalla on laskettu oleavan yli 70 eriväristä hiekkaa. Värejä näkyikin todella paljon – valkoista, harmaata, mustaa, ruskeaa, oranssia, keltaista, punaista, beessiä...

Seuraavana aamuna suuntasimme aikaisin aamusta katsomaan delfiinejä Tin Can Bayhin. Villit ja vapaat delfiinit tulevat aina aamuisin satamaan ruoan toivossa. Allekirjoittanutkin pääsi ruokkimaan näitä suloisia otuksia kaloilla.

Delfiinien parista jatkoimme matkaa Maryboroughiin. Kaupungissa oli ihania vanhoja taloja. Olemme nähneet Australiassa todella paljon kyliä ja kaupunkeja, jotka ovat kuin suoraan aiemmilta vuosisadoilta. Maryborough on hyvä esimerkki näistä kaupungeista. Kyseinen kaupunki tunnetaan myös Maija Poppasen kirjoittajan syntymäkaupunkina. Kunnon turisteina kävimme katsomassa Maija Poppasen pronssipatsaan ja kirjojen kirjoittajan syntymätalon. Vanhojen talojen parista ajoimme Hervey Bayhin, jossa, yllättäen, loikoilimme loppupäivän Torquay-biitsillä.

Kolmen viikon ajelun aikana meillä on ollut todella mahtavat kelit ensimmäisiä päiviä lukuunottamatta. Aurinko porottaa  pilvettömältä taivaalta päivittäin. Nämä hetket – auringon säteet, meren tuoksun ja aaltojen kohinan –kun saisi pulloon talteen pimeitä ja kylmiä talvi-iltoja varten!

PS. Tulipas pitkä sepustus. Kymmenen pistettä ja papukaijan merkki, jos jaksoit lukea loppuun saakka! :)

Sydney - ooopperataloa, puistoja, museoita ja tietty Bondi Beachia

Seuraavaksi reittimme varrelle osuikin Sydney. Oli kyllä outoa olla muutaman viikon "maalaiselon" jälkeen suurkaupungissa. Maalaiselosta puheenolleen, ajettuani autoa eräällä leirintäalueella karavaaranipappa oli hieman kummissaan selkäni takana, nainen ajaa autoa. Se kuulemma saattoi sopia hiljaisimmille kaduille, mutta nainen ei mitenkään voisi ajaa autoa Sydneyn kaltaisessa miljoonakaupungissa, vain mies osaa sen puolen. Joopajoo, voitte kuvitella kumpi meistä ajoi autoamme Sydneyssä :) Vaikka Sydneyssä asuukin lähes yhtä paljon ihmisiä kuin koko Suomessa, miksi se ajaminen sen vaikeampaa siellä olisi... Mutta asiaan.

Sydneyssä kävimme tietenkin katsomassa kuuluisan Oopperatalon ja Sydney Harbour Bridgen. Hengailimme muutenkin kyseisellä alueella - pyörimme The Rocksin kaduilla, joka on Sydneyn ensimmäisten eurooppalaisten asuinalue, alueella oli kauniita vanhoja  rakennuksia. Seurasimme katutaiteilijoita Circular Quayssa ja ihastelimme kaunista Royal Botanic Gardenia. 

Royal Botanic Gardenissa oli mielenkiintoinen aboriginaaleista kertova näyttely, olihan puisto heidän kotinsa ennen kuin britit saapuivat Sydneyhyn vuonna 1788 ja julistivat tämän alueen omakseen. Puistossa oli myös erittäin mielenkiintoinen ja ajatuksia herätävä Green Peacen valokuvanäyttely ilmastonlämpenemisen seurauksista. 

Kävimme tutustumassa Australian eläimiin sekä aboriginaalien historiaan ja elämään Australian museossa. Museossa oli kaikkea dinosauruksista lähtien ja näimme mm. täytetyn nokkaeläimen. Vielä kun pääsisi näkemään kyseisen eläimen livenä. Kävimme tutustumassa Australian sotahistoriaan Anzac Memorialissa, jonka kattoon on laitettu yksi tähti kullekin ensimmäisessä maailmansodassa kuolleelle australialaiselle. Tähtiä löytyy yhteenä 120 000 kappaletta. Kävelimme Hyde Parkissa sekä pyörimme keskustan kaduilla tyypilliseen tapaamme kaupunkiin tutustuen. (Kuvassa vasemmalla Sydney Harbour Bridge ja The Rocks).

Sydneyn yksi kohokohdista oli kuitenkin Bondi Beach. Bondi on Sydneyn isoin ja tunnetuin ranta. Allekirjoittanut katsoi viime talvena silloin tällöin sairastessaan Rantavahdit-ohjelmaa, joka kertoo nimensä mukaisesti Bondin rantavahdeista. Pakkohan kyseiselle rannalle oli päästä aurinkoon makoilemaan ja rannan menoa ihmettelemään. Kovin tutultahan tuo ranta ja meno vaikutti!

Warrnamboolista Sydneyhyn - wallabeja, pelikaaneja, kenguruita, emuja, mustajoutsenia ja pikkupingviinejä

Warrnamboolissa kävimme katsomassa uudelleenluotua siirtomaa-ajan kylää, jonne paikalliset kokoontuivat juuri sopivasti piknikille. Kylän työntekijät olivat pukeutuneet menneen ajan asuihin ja tunnelma vaikutti muutenkin olevan muuta kuin tätä päivää. Itse tyydyimme ihailemaan tilaisuutta turvallisen välimatkan päästä.

Lähdimme ajelemaan kohti Sydneyta, matkan varrella tulisimme koukkaamaan Phillip Islandin kautta. Ensimmäisenä ajopäivänä pysähdyimme Colacin lähistölle ihailemaan kraattereiden ja järvien täyttämää RedRock-nimistä aluetta (kuvassa), joka on syntynyt useiden eri vulkaanisten purkausten tuloksena. Näky oli aika uskomaton, silmän kantamattomiin muuteen aakeeta laakeeta mutta siellä täällä kraattereita ja niiden välissä järviä.

Queenscliffista otimme lautan Sorrentoon, josta ajoimme Phillip Islandiin. Phillips Islandilla sattuikin sitten autoreissun ensimmäinen haaveri. Ajoin pihatietä pitkin leirintäalueelle, mielestäni pihatie oli tyhjä, siinä ei ollut yhtikäs mitään. Leirintäalueella oli kuitenkin ollut tulipalo, joten emme voineet jäädä sinne. Ei muuta kuin peruuttamaan pois alueelta ja pam!

Pamautin autonperän liikennemerkkihässäkkään, joka oli koristeltu kivillä ja kukilla. Mutta koska henkilö- tai eläinvahinkoja ei tullut, ei asialla muutakaan voinut pitkän ajopäivän jälkeen kuin nauraa. Liikennemerkin omistajalla ei ollut vaatimuksia, joten matkamme jatkui uudelleen muotoilulla pakoputkella ja hieman roikkuvalla takapuskurilla. Joku voi ihmetellä, miten kolaroitu auto voi naurattaa ketään - vakuutuksemme on kunnossa. Se kattaa kaiken muun paitsi auton katolleen tai veden alle ajamisen. Joten no worries kuten australialaisilla on tapana sanoa!

Phillip Islandilla kävimme tietenkin ihailemassa koaloita Koala Conservation Centressä, vaikka olimmekin niitä nähneet jo aiemmin matkamme varrella. Keskuksesta sai myös paljon tietoa koaloista, on ehdottomasti vierailun arvoinen. Pistäydyimme Churchill Islandin perinnefarmilla katsomassa 1800-luvun taloja, puutarhoja sekä farmieläimiä, jotka toki olivat suomalaisille kovin tuttuja lampaita, kanoja sun muita. 

Illaksi suuntasimme Penguin Paradeen katsomaan kun pikkupingviinit rantautuvat päivän meriretkeltään takaisin maalle nukkumaan. Näimme satoja minipingviinejä taapertamassa kohti kotikoloaan. Lisäksi tutuistuimme pikkupingviineihin lajina ja pääsimme lasin läpi tutkimaan heidän pesäkolojaan (kuvassa), jossa he hautoivat munia tai hoisivat pikkupoikasiaan. Phillips Islandilla kävimme katsomassa myös pelikaanien ruokkimista. Aikamoinen eläinpläjähdys tuo saari, huippu sellainen!

Phillips Islandilta suuntasimme Wilsonin luonnonpuistoon. Kävimme kävelemässä muutaman kilometrin luonnon keskellä, jossa näimme mm. wallabeja ja emuja. Luonnospuistossa oli myös mielettömän upeita lähes autioita rantoja. Squeaky Beachin hiekkarannan hiekka oli niin hienoa, että se narskui kävellessä jalkojen alla.

Matkan jatkuessa näimme Lakes Entrancen rannalla mustajoutsenia ja Edenin golf-kentällä kenguruita, golfmailat vain puuttuivat kädestä.

Naroomassa ja Shoalhaven Headsissa keskityimme nauttimaan auringosta altaalla makoillen. Matkan varrella näimme paljon eläimiä, joita emme olleet aiemmin luonnossa nähneet. Lisäksi näimme uskomattoman upeita rantoja ja pikkukaupunkeja. Moottoritie menee monin paikoin näiden pikkukylien halki, joten niitä pääsimme ihailemaan pakostakin paljon. Pikkukaupungeista hyppäsimmekin seuraavaksi Sydneyn vilinään...

(Kuvassa Squeaky Beach)

On the road - 35 päivän RoadTrip alkakoon!

Melbournesta vuokrasimme matkailuauton suuntana Cairns. Ensin teimme kuitenkin koukkauksen etelän kautta, sillä halusimme ehdottomasti nähdä kuuluisan The Great Ocean Roadin.

Automme on mielenkiintoinen kokonaisuus, josta löytyi yhdistetty olohuoone/makuuhuone/ruokailuhuone, keittiö sekä penthouse eli kattohuoneisto (kuvassa kattohuoneista on ajoasennossa). Olemme tottuneita asuntovaunuilijoita, mutta tämä auto ei ollut kyllä koolla pilattu. Itsepähän valitsimme kotimme seuraavaksi viideksi viikoksi! 

The Great Ocean Road on Australian tunnetuin tienpätkä Torquaysta Warrnambooliin, pituutta kokonaisuudella on noin 250 kilometriä. Ensimmäisenä päivänä ajoimme Melbournesta Kennett Riveriin.  Matkalla pysähdyimme ihailemaan Torquayn kuuluisia surffirantoja. Harmi, etteivät kelit suosineet, jotta olisimme itsekin päässet rannalle aurinkoa palvomaan ja aalloista nauttimaan. Ajoimme Anglesean halki Lorneen, jonka jälkeen alkoi tämän päivän mielenkiintoisin tieosuus. Tie mutkitteli välillä todella tiukkaan, olo oli kuin huvipuistossa, mutta maisemat olivat mielettömät!

Useamman tunnin ajon jälkeen päätimme jäädä yöksi Kenneth Riveriin. Hieman oli totuttelua mennä leirintäalueelle reilun 4 kuukauden hotellielon jälken. Alku oli muutenkin aika karu, auto ei ollut siisteydessään tai varustelultaan läheskään sitä mitä sen piti olla ja ilma oli melkoisen kylmä. Istuessani jääkylmässä autossa syömässä illallista palellen ja yöllä nukkuessani kylmässä autossa olisi kyllä luovuttaminen ollut melkoisen helppoa. Mutta ei, se ei kuulu suunnitelmiin.

Onneksi seuraava aamuna aurinko lämmintä hieman ilmaa ja mieltä. Saimme nauttia papukaijojen seurasta hieman liiakin kanssa, ryökäleet koettivat vallata automme ja viedä ruokamme.

Kenneth Riveristä ajoimme Apollo Bayn kautta Cape Otwayhin, jossa pääsimme ihailemaan tien vieressä puissa oleskelevia koaloita. Kaverit eivät paljoa välittäneet tuijotteluistamme vaan jatkoivaat vaan uniaan tai muita toimiaan. Seuraavaksi kävimme tietenkin tsekkaamassa kuuluisat The Twelve Apostoles eli kivimuodostelmat, jotka meren virtaukset ovat aikojen kuluessa erottaneet muusta rantapientareesta. Aikamoinen voimannäyte meriveden ja virtausten voimasta.

Australian rantavesissä sattui aikoinaan useita haaksirikkoja karikkojen ja säännöllisen sumun vuoksi. Yksi tunnetuimmista haaksirikkoutuneista laivoista on Loch Ard. Vain kaksi laivan 55 matkustajasta selviytyi vuonna 1878. Luola, johon nämä kaksi henkilöä aikoinaan ajautuivat ja jonka vuoksi he pelastuivat, on tunnettu nähtävyys. Kävimme katsomassa luolan ja viereisen rannan matkamme varrella. 

The Great Ocean Road päätty Warrnambooliin, jossa vietimme autoretkemme toisen yön. Enää ei ollut niin kylmäkään, joten elämä ja reissailu alkoi voittamaan.

Kaksi ensimmäistä leirintäaluettamme lupasivat hyvää. Niissä oli hyvin varrustellut keittiöt ja siisteys oli jotain muuta, mihin olimme osassa hotelleissamme tottuneet. Liekö kiitos hieman iäkkäämmän asiakaskunnan :) Naapureinakin oli mitä mukavampia australialaisia, joilla juttua tuntui riittävän.

The Great Ocean Roadia ei voi oikein sanoiksi pukea tähän blogiin. Matka koostui aivan mielettömän upeista maisemista. Näimme paljon erilaista luontoa, maalle tyypillisiä eläimiä ja uskomattoman kauniita rantoja. Näiden välillä oli mukavia pikkukyliä, joissa oli kauniita vanhanaikaisia taloja puutarhoineen sekä upeita merenrantataloja. 

Matka oli näkemämme perusteella ehdottomasti jokaisen ajetun kilometrin väärti!

Aasiasta Australiaan - niin uutta mutta toisaalta niin ihanan tuttua!

Melbourneen saavuimme Tokiosta lähes vuorokauden matkustamisen jälkeen. Vastaanotto lentoasemalla oli tuttua Australian rajalla tv-ohjelmasta. Matkustajat riviin ja koira nuuhkimaan. Kiellettyjä tavaroita meiltä ei löytynyt ja pääsimme jatkamaan matkaamme. Oli kyllä outoa olla pitkästä aikaa maassa, jossa puhutaan englantia ja voit mm. hypätä taksin kyytiin neuvottelematta ensin minuuttikaupalla hinnasta.

Melbournessa vietimme rentoja päiviä hengaillen keskustan alueella ja nauttien rennon kaupungin annista. Seurasimme mm. Zombie-walkia, jossa sadat ihmiset olivat pukeutuneet mitä makeimpiin asuihin sekä EastCost vastaan WestCost hiphop-tanssikilpailua Melbournen tunnetuimmalla aukiolla nimeltään Federation Square (kuva alla). Olimme kaupungissa juuri Melbourne Cupin aikaan (hevoskilpailu joka pysäyttää koko maan, paikallisilla on yleinen vapaapäivä kilpailun vuoksi, miljoonia katsojia ympäri maailman), joten pääsimme ihastelemaan naisia hienoissa hatuissa ja mekoissaan sekä miehiä puvut päällä.

Pyörimme kaupungin halki turistiratikalla ja kävimme yleisessä kylpylässä (=uimahallissa) nauttimassa viileähköstä (60-70 astetta) saunasta ja kuumasta poreammeesta kaikkien muiden paikkojen ollessa kiinni Melbourne Cupin vuoksi. Kävelyjemme aikana näimme kaikki kaupungin kuuluisimmat kadut nähtävyyksineen ja joenranta maisemiin ja pääsimme hyvin kaupungin rentoon tunnelmaan mukaan. Tietysti kävimme myös tekemässä kierroksen kuuluisassa Queen Victoria Marketissa (kuva alla). Olisi kyllä ollut vaikka mitä ostettavaa ja niin halvalla!

Melbournen hotellit olivat Melbourne Cupin vuoksi lähes loppuunmyyty, joten viime hetken varaajina jouduimme tyytymään siihen, mitä oli tarjolla. Huoneemme oli koppi, jossa oli vain ja ainoastaan kerrossänky ja roskis. Yhteiset vessat pääsivät Venäjän Jekaterinburgin hotellin vessojen jälkeen heti kakkossijalle Kauheimmat vessat-listalla. Koko hotelli tuntui olevan lahoamispisteessä, vettä tippui katon läpi sisään ja siisteydestä ei ollut tietoakaan. Mutta kaikkeen nähtävästi tottuu hyvinkin pian!

Hyppäys Aasiasta Australiaan toi mukavaa vaihtelua. Vihdoinkin meillä oli muiden kanssa yhteinen kieli ja elo oli muutenkin kovin tuttua. Vaihtelu voi olla mukavaa joskus näinkin päin :)