Tiibetistä suuntasimme Nepalin pääkaupunkiin Kathmanduun. Maailma oli taas ihan toisenlainen tunnin lennon jälkeen (ja siirrettyämme kelloja 1 tunnin ja 15 minuuttia). Kathmandu on alunalkaen hippien suosima paikka, nykyään siellä on myös paljon trekkaajia. Tulimme Nepaliin ilman sen tarkempia suunnitelmia, mutta kolmea viikkoa maassa olivat oikein mielenkiintoiset ja antoisat.
Ensimmäiseksi Kathmandussa suuntasimme anomaan Intian viisumeita. Prosessi on hermoja raastava. Ensimmäisenä päivänä menet konsulaattiin täyttämään yhden paperin ja jonotat noin kuusi tuntia. Tämän jälkeen konsulaatti (tai sen alaisuudessa toimiva yritys) lähettää faksin Suomeen kysyäkseen oletko kaikin puolin ok. Aikaisintaan viikon kuluttua voit mennä takaisin kysymään, onko tämä faksi ok. Sen jälkeen voit anoa viisumia ja päivän odottelun jälkeen voit hakea viisumisi. Mielenkiintoinen kokemus kaiken kaikkiaan. Intiaan ei voi saada muutaman vuoden aikana kuin yhden turistiviisumin, jonottaessa olikin mielenkiintoista seurata kun turistit selittelyjen kautta koettivat saada uuden Intian viisumin - ei onnistunut.
Intian viisumia odotellessa päätimme lähteä trekkaamaan, tästä reissusta lisää seuraavassa blogissamme. Kathmandussa hengailimme Thamelissa (reppureissajien alue) ja otimme kaikin puolin rennosti. Kävimme tutustumassa Swayambhuun, jota paikalliset kutsuvat apinatemppeliksi. Kipusimme tuhansia portaita päästäksemme tälle temppelialueelle ihailemaan koko Kathmandun kattavaa maisemaa.
Allekirjoittanut pääsi myös lähikontaktiin apinan kanssa. Ryökäle koetti viedä pulloni ja reppuni. Koska eläimiä ei saa lyödä ja apina esitteli sen verran mahtavia hampaitaan, päätin vaan ottaa iisisti ja pitää repustani tiukasti kiinni. Onneksi paikallinen vartija tuli sohimaan apinaryökälettä kepillä ja sitä kautta voitimme taiston. Kävimme tutustamassa myös vanhaan temppelialueeseen Katmandu laakson alueella, Patan Durbar Squarella.
(Kuvassa apinat juo antamaamme vettä).
Kathmandun hippihistorian näkee edelleen. Kaduilla pyörii muutamia eltaantuneita länsimaalaisia hippejä. Myös huumeita on suhteellisen kattavasti ja avoimesti tarjolla. Välillä tuntuu, että ison muovisen vesipullon löytäminen on huomattavasti vaikeampaa kuin huumeiden.
Myös ihan tavallisen perus t-paidan etsiminen vei aikansa, kojut pursuavat erittäin värikkäitä hippikuteita, joita en kuitenkaan (ainakaan vielä) ajatellut vaatevarastooni mahduttaa.
Huomenna suuntaamme Intiaan ja Delhiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti