Matkustimme lentokentältä New Delhiin metrolla. Ensivaikutelma Delhistä oli tulikuuma, kaaottinen, likainen ja virtsanhajuinen. Jo metroaseman edessä turistia yritettiin viedä joka suuntaan, niin autoriksalla kuin huijaamallakin. Ohitimme nämä ja kävelimme suosiolla lähistöllä sijatsevaan reppureissaajien alueelle, Paharganjiin, etsimään hotellia. Kiersimme ainakin 20 hotellia ennen kuin kelpuutimme meille sopivan. Halusin, että Delhin hotellimme on siisti ja kaikin puolin viihtyisä vastapainoksi itse kaupungille.
Delhissä tutustuimme niin New Delhin että Old Delhin alueisiin turistinähtävyyksineen kuten Red Fort, Old Delhin kävelykierros (kuvassa), India Gate, Jama Masjid (Intian suurin moskeija) sekä Connaught Placen ostosalue isoine maanalaisine basaareineen. Red Fortia ja Jama Masjidia tyydyimme ihailemaan vain ulkoa käsin, paahtava kuumuus ja huima ilmankosteus ei innostanut tutustumaan näihin isoihin alueisiin sen tarkemmin. Lisäksi menimme pitkästä aikaa museoon (ihana viileys), tosin Delhin National Museum oli hienoinen pettymys - mielenkiintoisimmaat näyttelyt ihmisistä ja kulttuureista olivat korjauksen alla ja emme päässeet tutustumaan niihin vaikkakin saimme kattavan käsityksen maan jumalista patsaiden muodossa, vaatteista, taiteista, merivoimien historiasta jne.
Varsinkin New Delhin reppureissaajien alue (kuvassa) on huijareita ja turistien höynäyttäjiä täynnä. Mekin törmäsimme niin moneen paikalliseen, joka "ei yritä mitään, haluaa vaan opiskella englantia". Joopajoo, lopputulemana meidät yritettiin aina usuttaa johonkin "matkatoimistoon" hakemaan "ilmaista" karttaa ja ennen kaikkea ostamaan kalliita retkiä tai junalippuja, joita emme todennäköisesti edes koskaan olisi saaneet. Toinen kuvaava esimerkki näistä turistien höynäyttäjistä on se, että tiesimme turistien junalippujen myyntipisteen sijaitsevan New Delhin juna-aseman toisessa kerroksessa, mutta emme tienneet varmuudella kummalla puolen asemaa se on. Noin kymmenen paikallista neuvoi meille lipunmyyntipisteen sijainnin vapaaehtoisesti ja oikein ystävällisesti apuaan tarjotan heti kun kävelimme asemalle. Kukaan ei tosin ohjannut meitä oikeaan paikkaan vaan näihin aiemmin mainitsemiin "matkatoimistoihin", joissa olisimme maksaneet lipuista moninkertaisen hinnan ja emme olisi todennäköisesti koskaan saaneet lippujamme. Emme kuitenkan ole eilisen teeren poikia, joten jätimme näiden höynäyttäjien puheet omaan arvoonsa ja teimme kuten aiemminkin Delhissä, marssimme kaduilla päivystävien poliisien puheille ja kyseimme myyntipisteen sijainninn. Ja saimme rehellisen vastauksen.
Olin aiemmin kuullut, että länsimaalainen nainen saa intialaisilta miehilta erittäin epämiellyttävää kohtelua ja tämän huomasin heti Delhissä. Perään huutelu alkoi heti saavuttuamme Delhiin. Tätäkin pahempaa on pitkät, tuijottavat ja limaiset katseet. Yritän välttää tätä kaikkea pukeutumalla paahtavasta yli 40 asteen helteestä huolimatta säädyllisesti pitkiin housuihin ja t-paitoihin, mutta eipä sillä juurikaan ollut vaikutusta.
Pahimmat huutelijat saivat toki minulta oman vastineen, eiköhän tietyt kansainväliset sanat ja käsimerkit tunneta Intiassakin. Kuvaava esimerkki naisen asemasta Intiassa on myös se, että etsiessämme hotellia koetin kysyä eräässä respassa meille huonetta. Siitä ei vaan tullut mitään, koska respan miehet eivät kuunnelleet minua ja puhuivat vaan pääälle. Eihän naista tai naisen puheita tarvitse huomioida. Arvaatte varmaan, ettemme jääneet kyseiseen hotelliin. Myös ravintolassa mieheltä saatetaan kysyä maistuuko illallinen, mutta naista ei huomioida millään lailla. Tai jos maksan ravintolalaskun, annetaan vaihtorahat miehelle. Nainen jätetään muilla tavoin huomioimatta mutta katseen kohteeksi naiset kyllä kelpaa. Tässä on kyllä minulle vielä hieman sulateltavaa vaikka koetankin matkustaa maassa maan tavalla.
Toinen mielenkiintoinen esimerkikki naisen asemasta Intiassa on se, että esimerkiksi lentokentän ja metrojen turvatarkastuksissa on naisille oma jono ja turvatarkastus tehdään kopissa, verhon takana piilossa miesten katseilta. Jos esimerkiksi ostosalueelle tai puistoon mennessä turvatarkastuksessa ei ollut naista töissä, minua ei tarkastettu. Metrosta löytyi pelkästään naisille tarkoitettuja vaunuja. Myös juna-asemilla oli omat odotustilat vain naisille. Tosin vastapainoksi kaikella tälle on ihan ok, että Delhissä ja muuallakin Intiassa miehet virtsaavat avoimesti missä vaan, olipa naisia läsnä tai ei.
Delhistä matkasimme parin tunnin verran junalla Agraan ihailemaan Taj Mahalia. Taj Mahal oli ehdottomasti tämän junamatkan väärti vaikkakin maisemat matkalla olivat vähemmän kauniit. Täytyy todeta, etten koskaan ole nähnyt näin monia, kymmeniä, jos ei satoja, ihmisiä aamutarpeillaan kyykyssä radan varrella. Koetapa siinä sitten syödä junassa tarjottua aamupalaa...
Taj Mahalin mausoleumi oli valkeudessaan ja kauneudessaa upeaa katsottavaa. Mausoleumi on rakennettu uskomattoman yksityiskohtaisesti. Sisätilan seinäkuviot hohkavat kauniisti eri värejä kun seinän laattoja osoittaa taskulampulla. Toki oli myös pakko liittyä turistien jonoon ja kuvauttaa itseni samalla penkillä Taj Mahalin edessä kuin prinsessa Diana aikoinaan. Mausoleumin alueella on myös museo Taj Mahalista ja sen rakentamisesta, moskeija sekä viihtyisä puisto, jossa voi istahtaa rentoutumaan puiden varjoon piiloon kuumuudelta.
Agrassa tutuistumme Taj Mahalin lisäksi Agra Forteen. Linnoitus on rakennettu kokonaan punaisesta hiekkakivestä. Linnoitus vastaa Delhin Red Fortea mutta on paljon paremmin säilynyt. Lisäksi kävelimme Agrassa tuntitolkulla pitkin kaupungin katuja ihmetelle basaareja ja paikallisia ihmisiä. Naisen Intialle tyypillinen kohtelu jatkui myös Agrassa. Paikallinen mies ei millään meinannut ymmärtää, että minuun ei kosketa ilman lupaa. Tietyssä pisteessä allekirjoittaneellakin pimahtaa ja kyseinen henkilö sai kämmenestä otsaan kerta puhe ei auttanut. Aiemmin päivällä intialaiset miehet olivat jo hermostuttaneet minut kuvaamalla minua täysin avoimesti jopa noin metrin päästä. Koetin kertoa kyseiselle henkilölle, että olisi kohteliasta kysyä lupa, jos tullaan naaman viereen kuvaamaan kun toinen on varjossa paossa lähes 50 asteen hellettä. Viesti ei tälläkään kertaa tuntunut oikein menevän perille, joten pyysin häntä poistaamaan kuvani kamerasta ja tarkistin, että näin myös tehtiin. Naisten kohtelu taitaa Intiassa tulla pikkupoikiin äidinmaidosta, sillä kävelessämme Agran basaareissa pari paikallista pikkupoikaa jaksoi seurata meitä varmaan tunnin verran huudellen "beibi" sun muuta perääni.
On toisaalta harmi, että aloitimme Intiaan tutustumisen Delhin kaltaisesta suurkaupungista. Delhi tunnetaan huijareista ja turistinaisten huonosta kohtelusta. Kokemuksemme eivät voineet olla vaikuttamatta jatkossakin käsityksiimme Intiasta ja intialaisista miehistä. Etelä-Intiassa sain naisena parempaa kohtelua ja höynättäjiinkään emme törmänneet. Silti joka kerta intialaisen lähestyessä meitä höynäyttäjien tapaan ystävällisesti tuttavuutta tehden emme voineet olla miettimättä, onko kyseinenkin henkilö ukottaja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti