Takaisin Suomessa – mitä jäi käteen?

Olemme nyt olleet kotimaamme kamaralla reilun kuukauden ajan. Kuukauteen on mahtunut muuttoja, remontointia, töihin paluu ja lomailua perheen parissa. Muutos on ollut melkoinen ja täytyy rehellisesti myöntää, että sopeutumisvaikeuksia on ollut ja on edelleen. Mahtava vuosi takana, ei siitä noin vain hetkessä palata takaisin arkeen ja normaalirytmiin kiinni.

Mutta mitä meille jäi reissusta käteen? Huimasti mahtavia kokemuksia ja muistoja. Vuosi oli kaikin puolin erittäin onnistunut. Meiltä kysytään usein, että mikä tai mitkä olivat reissumme parhaat maat. Valinta on vaikea mutta ykkössijoille täytyy nostaa Annapurnan trekkauksemme Nepalissa, automatkailun pitkin Australian itärannikkoa, ihana ja värikäs Tiibet, Japanin zen-puutarhat, junamatka Suomesta Kiinaan eli transSiperia, Kenian safari ja täytyy myöntää, että myös Tiibetin oloinen värikäs ja eloisa Bolivia vuorineen ja järvineen teki minuun vaikutuksen.

Meiltä kysytään myös mihin emme matkustaisi uudestaan. Voin täysin rehellisesti vakuuttaa, että kaikkialle voisin mennä uudelleen. Mutta, niin kauan kuin on maita ja paikkoja, joissa en ole vielä käynyt, matkustan ennemmin minulla uusiin ja vielä tuntemattomiin kohteisiin. Seuraava kysymys onkin usein mihin aiotte reissata seuraavaksi. Lista on pitkä, mutta lähitulevaisuudessa haluaisin valloittaa ainakin Kilimanjaron ja Cotopaxin, joille meidän oli tarkoitus tällä reissullamme kiivetä mutta joudumme jättämään ne sairasteluni takia väliin. Lisäksi haluaisin matkustaa Etelämantereelle sekä ajaa Australian länsirannikon halki poiketen myös keskellä Australiaa. Oikeastaan voisi todeta, ettei maapallolla ole olemassa paikkaa tai maata, johon en haluaisi matkustaa.

Minulta on kysytty myös useaan otteeseen olenko vielä väleissä matkakumppanini eli veljeni kanssa. Kyllä olen, vuosi meni meillä hyvin ja edelleen tulemme loistavasti toimeen keskenämme.

Laskemme parhaillamme mitä tämä kaikki maksoi. Siitä lisää seuraavassa blogissamme…