Blogit pienellä tauolla

Tietokoneemme on varkaiden käsissä. Uusia blogeja on taas luettavissa kunhan saamme ostettua itsellemme uuden tietokoneen. Stay tuned - seuraavasta blogistamme selviää, miten, missä ja miksi omaisuutemme varastettiin!

Kuvan kaktus ei liity tapaukseen :)

Aguas Calientes & Machu Picchu - muinaisen Inka-kaupungin äärellä

(Lue alempi Puno&Cusco -blogi ensin, jos haluat seurata jatko-osaa oikeassa järjestyksessä).

Neljän tunnin bussi- ja junamatkan jälkeen saavuimme Machu Picchun äärelle Aguas Calientesiin. Meidän oli tarkoitus vierailla tässä turisteja varten rakennetussa kylässä vain yhden yön verran, mutta toisin kävi. Päätimme suosiolla viettää yhden sairauspäivän ja ostimme Machu Picchun liput vasta seuraavalla päivälle. Itse Machu Picchuun tutustumisen lisäksi meidän oli tarkoitus kiivetä alueella sijaitsevalle Wayna Picchulle, josta on hyvällä ilmalla mahtavat näkyvät koko Machu Picchun yli.

Aamuneljältä kellon soidessa tiesimme, ettei
Machu Picchun-reissusta tulisi yhtikäs mitään. Allekirjoittaneella oli uskomattoman kovat vastakivut ja vatsatauti. Taudin pahetessa ja kipujen lisääntyessä oli jälleen kerran pakko suunnata lääkäriin. Aguas Calientes on turistikylä, mutta silti kylästä ei löytynyt englantia puhuvaa lääkäriä. Minun espanjan kielen taidolla ei sentään monimutkaisia lääkäriasioita hoidella. Onneksi paikan päälle löytyi kyläläisiä, jotka sitten porukalla koettivat saada jotain tolkkua asiaan huonolla englannin kielen taidolla. Apuna käytettiin myös Googlen käännösohjelmaa, mikä ei todellakaan ole luotettavin taho, mutta kaikki keinot oli otettava käyttöön. 

Päivän tutkimusten jälkeen selvisi, ettei minulla ollut aiempien diagnoosien mukaisesti a) vuoristotautia eikä b) flunssaa vaan elimistöstäni löytyi kolmenlaisia loisia, matoja mitä lie. Siis ei yhdenlaisia vaan kolmenlaisia. Sillälailla. Tähän asti en ole juurikaan miettinyt, että mitä ja missä suuhuni laitan, mutta jatkossa taidan tälle asialla uhrata pienen ajatuksen jos toisenkin. 

Hieman huvittavaksi tapauksen teki se, että ennen kuin kuulimme tohtorilta diagnoosin, olimme jo kuulleet kyläläiseltä, että minulla on loisia ja saaneet kuvauksen, miten yksi loinen on toooosi iso (käsillä näytettiin metrin mittaa) ja muut loiset ovat hieman pienempiä (käsillä näytettiin kymmenien senttien mittaa).

Parin päivän levon jälkeen pääsimme vihdoin ja viimein itse Machu Picchulle. Kyllähän tämä muinainen Inka-kaupunki on vakuuttavaa katsottavaa!

Tunnelmaa tosin latisti heikko olo ja välillä tulinkin miettineeksi, että onko nämä kivet todella tämän kaiken arvoisia. Wayna Picchulle kiipeämisen jätimme suosiolla väliin. 

Tästä blogista ei pidä päätellä, ettei Machu Picchu ole vierailemisen arvoinen. Se on. Inka-kaupungin rauniot ovat näkemisen arvoiset ja niin on ympäröivät mahtavat vuoretkin. Muinainen kaupunki sijaitsee kaiken kaikkiaan upealla paikalla vuorten keskellä. Annettakoon (sateisten) kuvien kertoa enemmän kuin tuhat sanaa ja kunhan allekirjoittanut nousee tästä sairausvuoteesta niin blogeihinkin alkaa taas aurinko paistamaan :)

Puno ja Cusco - turistirysä ja reissun ensimmäinen kunnon sairaustapaus

Copacabanasta otimme bussin Perun Punoon, joka sijaitsee samaisen Lake Titicacan äärellä kuin Bolivian Copacabanakin. Punon pysähdyksemme tarkoituksena oli tehdä retki Uros Islandille, kelluville saarille, ja mahdollisesti myös Taquile-saarelle, mutta onneksi päädyimme vain edelliseen. 

Kelluvilla saarilla kaikki on rakennettu kaislasta, niin itse saari, talot kuin veneetkin. Kaisla on myös paikallisten ruokaa ja mekin pääsimme maistamaan sitä. Kelluvilla saarilla saaren presidentti ottaa vieraat vastaan ja selittää, miten saaret on rakennettu keräämällä maamassoja, jotka on liitetty toisiinsa ja peitetty useilla kaislakerroksilla. Saaret on ankkuroitu järven pohjaan ja ne täytyy rakentaa uudelleen joka kymmenes vuosi. Sinänsä ihan mielenkiintoista, mutta pahempaa turistirysää emme olleet ihan heti nähneet. Saaren asukkaiden kerrotaan muuttaneen saarille pakoon vihamielisiä heimoja mutta täytyy kyllä myöntää, että hyvin he tekevät nykyään businestä näillä saarillaan. Saaren esittelyn jälkeen alkaaa uskomaton turistirihkaman tyrkyttäminen. Tästä johtuen olimmekin enemmän kuin tyytyväisiä, että päätimme säästää itsemme viiden tunnin venematkalta ja jätimme retken "yhtä suositulle, ainutlaatuiselle ja hienolle" Taquile-saarelle tekemättä.

Punossa kiertelimme kaupunkia ja nautimme kahviloissa herkkuja kokateen kanssa. Punolla ei kuitenkaan ollut meille juuri mitään annettavaa, joten suuntasimme bussilla Cuscoon. Cuscossa kävimme valmistautumassa Machu Picchun-retkeemme vierailemalla Inka-museossa, jossa tutustuimme Inkojen histroriaan ja kulttuuriin. Lisäksi kiertelimme hieman kaupunkia, mutta allekirjoittaneen tullessa kunnolla kipeäksi alustavan parin viikon sairastelun jälkeen, vietimme kaksi päivää lääkärin juttusilla. Pakko hieman avata tätä sairastumista tässä, sen  verran mielenkiintoinen matkasairastuminen se on. Ensimmäisellä käynnillä lääkärissä lääkäri totesi kaiken järjen vastaisesti, että minulla on vuoristotauti. Tosin kaikki tiesimme, ettei se ollut mahdollista, koska olimme olleet korkeuksissa jo lähes kaksi viikkoa. Seuraavan päivän kontrollikäynnillä jouduin jatkotutkimuksiin kovan kuumeen jne. vuoksi. Kappas, minulla onkin flunssa. Tarina ei lopu tähän. Seuraavana päivänä otimme junan ja bussin Machu Picchun äärelle Aguas Calientesiin. Lue seuraava blogimme, jos haluat tietää, mikäs se allekirjoittaneen sairaus olikaan...