14.7.2011

Viimeiset päivät Venäjällä menossa - Irkutsk

Irkutsk oli mielestäni mielenkiintoisin kolmesta Venäjällä vierailemistamme kaupungeista. Kaupungissa oli paljon ihania vanhoja puutaloja, oli mukava vain kävellä ympäriinsä ja katsoa niitä. Myös Aasian läheisyys Euroopan sijaan alkoi näkyä - halpismarkkinoilla myyjät olivat pääosin aasialaistaustaisia ja myytävät tavarat samoja, mitä kaupataan eri maiden toreilla Aasiassa, Venäjän ulkopuolellakin. Harmi kun reppu on niin täynnä, ettei mitään voi vielä ostaa! 

Paikallisella torilla myytiin myös koiranpentuja ja kissoja pahvilaatikoista käsin. Jos olisi vain ollut  mahdollista, olisin ostanut ja pelastanut ne kaikki mukaani. Yhdessä pienehkössä pahvilaatikossa saattoi olla toistakymmentä koiranpentua huomiota ja ruokaa vailla, toistensa päälle hyyppien kun koettivat päästä laatikosta pois.

Kaupunki juhli 350-vuotista taivaltaan. Juhlan takia kaupunkia oli varmastikin osin siistitty ja koristeltu, mutta mielestäni se oli kaikinpuolin mukava kesäkaupunki. Venäjällä kirkot ovat nähtävyyksiä joka kaupungissa, mutta meidän kirkkokiintiömme alkaa kuitenkin pikkuhiljaa olla täynnä. Keskityimme lähinnä kaupungin fiilistelyyn ja tietenkin vierailuun Baikal-järvellä.

Matkasimme Listvyanka-kylään Baikal-järven rannalle tutustuaksemme maailman syvimpään järveen. Baikal-järvi vaikutti meidän koollaan ja veden kirkkaudella. Vesi on kuulemma juomakelpoista, mutta tätä emme sentään kokeilleet. Järven vesi ei ole koskaan lämpöisempään kuin +15 astetta ja sen kyllä huomasi kylässä. Vaikka päivä oli helteinen, puhalsi järveltä viileähkö tuuli.  Lounaaksi söimme tietenkin paikallista erikoisuutta, savustettua omul-kalaa. Toinen erikoisuus olisi ollut norppa ja norpan show, mutta eiköhän meille riitä Saimaa ja Suomen norpat!

Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että Venäjällä viettämämme kaksi viikkoa ovat olleen erittäin mielenkiintoista aikaa. Aluksi oli haastavaa, että kukaan ei puhu englantia, mutta äkkiä siihen kuitenkin tottui. Maassa maan tavalla :)

Illalla hyppäämme Mongolian junaan - perillä Ulan-Batorissa olemme kahden yön päästä! En edes pysty laskemaan, kuinka kauan junamatka kestää, sillä Irkutskin aika on GMT +8, meidän kellot ovat Moskovan ajassa GMT +3 ja myös junat kulkevat Moskovan ajassa Venäjän puolella. Mongolia on GMT +7 ja olemmekin perillä Ulan-Batorin aikaa, eikä Moskovan aikaa....

                                                                     Venäläinen poliisilada liikenteen keskellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti