Blogeja tulossa...

Seuraavat blogimme Mongoliasta ja Pekingistä, Kiinasta ovat jo valmiina.

Yleisön toiveista huolimatta emme voi julkaista niitä ennen kuin poistumme Kiinasta. Kiina sensuroi blogisivustomme. Valitettavasti.

Viimeiset päivät Venäjällä menossa - Irkutsk

Irkutsk oli mielestäni mielenkiintoisin kolmesta Venäjällä vierailemistamme kaupungeista. Kaupungissa oli paljon ihania vanhoja puutaloja, oli mukava vain kävellä ympäriinsä ja katsoa niitä. Myös Aasian läheisyys Euroopan sijaan alkoi näkyä - halpismarkkinoilla myyjät olivat pääosin aasialaistaustaisia ja myytävät tavarat samoja, mitä kaupataan eri maiden toreilla Aasiassa, Venäjän ulkopuolellakin. Harmi kun reppu on niin täynnä, ettei mitään voi vielä ostaa! 

Paikallisella torilla myytiin myös koiranpentuja ja kissoja pahvilaatikoista käsin. Jos olisi vain ollut  mahdollista, olisin ostanut ja pelastanut ne kaikki mukaani. Yhdessä pienehkössä pahvilaatikossa saattoi olla toistakymmentä koiranpentua huomiota ja ruokaa vailla, toistensa päälle hyyppien kun koettivat päästä laatikosta pois.

Kaupunki juhli 350-vuotista taivaltaan. Juhlan takia kaupunkia oli varmastikin osin siistitty ja koristeltu, mutta mielestäni se oli kaikinpuolin mukava kesäkaupunki. Venäjällä kirkot ovat nähtävyyksiä joka kaupungissa, mutta meidän kirkkokiintiömme alkaa kuitenkin pikkuhiljaa olla täynnä. Keskityimme lähinnä kaupungin fiilistelyyn ja tietenkin vierailuun Baikal-järvellä.

Matkasimme Listvyanka-kylään Baikal-järven rannalle tutustuaksemme maailman syvimpään järveen. Baikal-järvi vaikutti meidän koollaan ja veden kirkkaudella. Vesi on kuulemma juomakelpoista, mutta tätä emme sentään kokeilleet. Järven vesi ei ole koskaan lämpöisempään kuin +15 astetta ja sen kyllä huomasi kylässä. Vaikka päivä oli helteinen, puhalsi järveltä viileähkö tuuli.  Lounaaksi söimme tietenkin paikallista erikoisuutta, savustettua omul-kalaa. Toinen erikoisuus olisi ollut norppa ja norpan show, mutta eiköhän meille riitä Saimaa ja Suomen norpat!

Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että Venäjällä viettämämme kaksi viikkoa ovat olleen erittäin mielenkiintoista aikaa. Aluksi oli haastavaa, että kukaan ei puhu englantia, mutta äkkiä siihen kuitenkin tottui. Maassa maan tavalla :)

Illalla hyppäämme Mongolian junaan - perillä Ulan-Batorissa olemme kahden yön päästä! En edes pysty laskemaan, kuinka kauan junamatka kestää, sillä Irkutskin aika on GMT +8, meidän kellot ovat Moskovan ajassa GMT +3 ja myös junat kulkevat Moskovan ajassa Venäjän puolella. Mongolia on GMT +7 ja olemmekin perillä Ulan-Batorin aikaa, eikä Moskovan aikaa....

                                                                     Venäläinen poliisilada liikenteen keskellä.

Jekaterinburg, josta 60 tunnin junamatka Irkutskiin

Tiesimme Jekaterinburgista etukäteen oikeastaan vain sen, ettei siellä monen eri lähteen mukaan ole mitään nähtävää. Tarkoituksenamme oli viettää kaupungissa maksimissaan kaksi päivää, mutta koska emme osaa enää näin reissun alussakaan lukea kalenteria oikein, päädyimme viettämään kaupungissa vajaa neljä päivää - buukkasimme siis seuraavat junalippumme aivan eri päivälle kuin oli tarkoitus.

Toisaalta hyvä näin - Jekaterinburg osottautui mainettaan paremmaksi. Vietimme siellä mukavan rentoja päiviä kävellen ja katsellen kaupungin kauniita vanhoja taloja sekä tietenkin nähtävyyksiä.

Jekaterinburg tunnetaan parhaiten Romanovin perheen murhasta vuonna 1918. Kävimme tutustumassa murhapaikkaaan ja heidän muistoksi rakennettuun kirkkoon. Kirkossa oli erittäin näyttäviä maalauksia perheestä ja ikoneja. Samaan syssyyn päätimme käydä ihailemassa muutaman muunkin kirkon ikoneja. Perinteeseen kuuluu, että naisen on peitettävä hiuksensa kirkossa - tein sen tyylillä buff-huivin avulla :)

Muutama paikallinen yliopisto-opiskelija olisi kovasti halunnut keskustella kanssamme. Keskustelu oli kovin hidasta kännykkäsanakirjan avulla, koska sanavarastoa heillä ei englanniksi juurikaan ollut - vaan mihinpä tällaisillä reppureissaajilla olisi kiire. Aloimme myös pikkuhiljaa tottua paikaliseen tapaan keskustella, riippumatta ymmärtääkö vastapuoli, selitetään vaan niin kauan, että asia menee eteenpäin. Kun en tyypilliseen tapaan luovuttanut heti ensimmäinen niet:in kuultuani pitkän venäjänkielisen selostuksen ohella vaan jatkoin yrittämistä, saimme niin internetin toimimaan kuin vaatteemmekin puhtaaksi ilman sanaakaan yhteistä kieltä.

Hotellimme Jekaterinburgissa oli ehdottomasti mielenkiintoinen. Saavuimme hotelliin yöllä ja pikkuhiljaa huoneeseen ja wc:hen päästyämme alkoi totuus valjeta (buukkasimme siis hotellin vasta sinne käveltyämme ja kävin kyllä tarkastamassa huoneen ennen hyväksyntää mutta...). Oheinen kuva ei valitettavasti kerro koko totuutta tuoksujen puuttuessa, mutta tällaista wc:tä käytimme hotellillamme.

Neljän päivän jälkeen Jekaterinburgista oli aika siirtyä kohtia Irkutskia - tiedossa oli 60 tunnin junamatka. Meitä lykästi ja saimme konduktöörin hytin eli saimme olla kaksin perinteisen neljän hengen hytin sijaan. Toki näin ei tutustu samalla tavalla paikallisiin, mutta kyllä oma rauha oli mukava 2,5 vuorokautta kestävällä junamatkalla. 

Opin paikallisilta, että junan wc:ssä on mahdollista käydä suihkussa. Pullo vaan mukaan, hanasta vettä siihen ja ei kun suihkuun. Jopa hiusten peseminen onnistui pullosuihkun avulla - lopputulos oli mukavan raikas olo, sillä junassahan ei lämmintä vettä tule kuin Samovaarista.

Ennen kuin kokeilet suihkua junan wc:ssä, muistathan tarkistaa, että wc:n lattiassa on reikä, josta suihkuvedet menevä ulos, muussa tapauksessa provodnitsa (junaemäntä) tulee hyvin vihaiseksi!

Vajaan 60 tunnin junamatkan jälkeen olimme vihdoin perillä Irkutskissa - kyllä kannatti matkustaa!

Olimme jostain kumman syystä saaneet varattua hostellista edullisella hinnalla kahden huoneen huoneiston, johon kuului sekä oma kylpyhuone (ensimmäinen laatuaan tällä reissulla) ja oma pyykinpesukone.

Luksusta! :)

30 tuntia junassa - erikoisjoukkojen eväillä eteenpäin

Hyvinhän se Jekaterinburgin juna löytyi vaikeaselkoisesta venäjän kielisestä junalipusta huolimatta!

Junamatka Moskovasta Jekaterinburgiin on TransSiperian mittakaavassa suhteellisen lyhyt, vain 30 tuntia. Tällä kertaa saimme hyttikavereiksemme kaksi venäläistä nuorehkoa miestä ja täytyy kyllä sanoa, että yhteisen kielen puutteesta huolimatta he olivat mitä parhainta matkaseuraa - kohteliaita, hymyileviä ja ystävällisiä.

Itse olimme varanneet junaeväiksi kuppinuudeleita ja kuppiperunamuusia. Kun hyttikaverimme kaivoivat omat eväänsä esiin, alkoi meidän eväät tuntua varsin mitättömiltä. Pöytä täyttyi leivästä, salamista, juustosta, majoneesista, teestä ja karkeista. Yllätys oli suuri ja positiivinen, kun pojat tarjosivat eväitään myös meille.

Aluksi koetimme kohteliaasti kieltäytyä tarjouksesta, mutta kun se toistui myös seuraavan aterian kohdalla, oli pakkoa suostua. Kommentti meidän eväisiin oli "ei ei, syökään kanssamme". Kyllä kiitos!

Pojat olivat ostaneet lisäksi vielä pysähdysasemalta perunoita, tilliä ja kurkkuja. Kylläpä oli hyvää! Onneksi itsekin tajusimme ostaa junan pysähtyessä kinuskitäytteisiä lettuja, jotta meilläkin oli jotain, mitä tarjota heille. Pojat eivät syöneet mitään tarjoamatta myös meille. Itse aiomme ottaa tästä opiksi seuraavalle 60 tunnin junamatkallemme Jekaterinburgista-Irkutskiin.

Kyllä lämmitti kovasti mieltä, että vaikka yhteistä kieltä ei ollut laisinkaan, oli vieraanvaraisuus aivan käsittämättömällä  tasolla. Sen verran sentään heitä ymmärsimme heidän vaatteiden ja muutaman venäjänkielisen sanan perusteella, että he olivat Venäjän erikoisjoukkojen sotilaita matkalla Permiin.

Aiemmin kritisoin hieman vain venäjäksi-meininkiä, mutta nyt taas alkuväsymyksen jälkeen tuntuu (junassa sai hyvin nukuttua univelat pois), että eipä kait sillä yhteisellä kielellä olekaan niin väliä :)

Moskova - tulikuuma ja vain venäjäksi

Toinen päivä Moskovassa menossa.

Olemme käyneet katsastamassa tärkeimmät turistinähtävyydet eli Kremlin, Lenin, Punainen tori, St. Basili´s Katedraali, State History Museum sekä yhden Moskovan vanhimmista alueista, Kitay Gorodin. Katedraalit ovat uskomattoman kauniita ja näyttävästi tehtyjä. Kitay Gorodin vanhat rakennukset olivat kävelykierroksensa arvoisia, vaikka ilma olikin tulikuuma ja hiki virtasi. State History Museum olisi voinut olla mielenkiintoinen, jos siitä olisi jotain ymmärtänyt, koska - tadaa - kaikki oli vain ja ainoastaan venäjäksi.

Tähän vain venäjäksi asiaan on kyllä pakko sanoa vielä muutama kommentti! Maassa maan tavalla ja niin edelleen, mutta kyllä se nyt hieman tällaista maailmaa nähnyttä länsimaalaista turistia ihmetyttää, että kukaan, siis ei kukaan, puhu englantia. Kremlin viereisessä turisteille tarkoitetussa McDonaldsissa puhutaan vain venäjää ja menu on vain venäjäksi. Kansainvälisellä juna-asemalla puhutaan vain venäjää ja junaliput ovat vain venäjäksi. Tiedän, että tilanne on tämä, mitä syvemmälle Venäjään mennään, mutta Moskova on kuitenkin Moskova.

Mutta kyllä se tästä! Huomenna mennään juna-asemalle ja katsotaan, minne sattuma johtaa. Tarkoitus olisi mennä lipuillamme Jekaterinburgiin, mutta kun se lippu on vain venäjäksi... :)